On muuten suht hämmentävää, kun tällainen pukeutumisen kaava on muuttunut täysin toisinpäin äitiyden ja töissä käymisen myötä. Ennen pistin arkena päälle ihan mitä tahansa ryppyistä pieruverkkaria ja reikäistä mieheni kollaria, koska viikonloppuna kuitenkin piti ladata ykköset päälle. Jos/kun perjantaina ja/tai lauantaina lähti miehen tai kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin, alkoi naaman tällääminen jo monta tuntia ennen. Nyt homma on kääntynyt niin, että viikolla laitan parempaa seppälää niskaan (töihin) ja viikonloppuisin oon ihan maailmanlopun rönttä-Liisan näköinen. Meikkaamiseen ei edelleenkään mene kuin sen viiden minuutin mutsimeikin verran, mutta hiukseni sentään harjaan. Onko ketään muu huomannut samaa muutosta pukeutumisessaan?
Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut.
Ja mites noi asusteet? Ennen lasta mulla oli aina kello kädessä. Ihan tarkoituksella opettelin sen käytön joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen mulla oli useampi kello, joista valita päivittäinen asusteeni. Samoin pidin aina kaulakoruja – joko isoja ja näyttäviä tai pieniä ja siroja. Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut. Niitä kun ei lapsi pysty niin helposti repimään! Kyydissä kulkeva lapsi saa aika äkkiä äitinsä kuristettua kaulakoruun tai huiviin ja sormusten alta löytyy helposti koko viikon ruokalista, joten olen jättänyt nuo elementit korulippaan perukoille.
Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?!
En oikein tiedä, mitä ajattelin vasta synnyttäneenä heittäessäni kaikkia hienoja ”biletoppeja ja -mekkoja” mäkeen. Jotenkin kuvittelin, että en tule enää tarvitsemaan niitä, koska olen nyt äiti 😀 Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?! Kun ensimmäisen kerran lähdin Kipsun syntymän jälkeen juhlimaan, tajusin, että eihän mulla oo mitään päälle laitettavaa. Hyvä, etten joutunut lainata omalta äidiltäni hienompia vaatteita. Mummankin vaatteet olisivat varmaan toimineet paremmin kuin omani.
Tein teille myös havainnollistavan videon, olkaa hyvät ?
Annika79 says
Lainasin just pari viikkoa sitten omalta äidiltäni vaatteet kun menin kaverin synttäreille. 😀 Oli mulla itellä mekko, mutta halusin mieluummin paidan ja housut. Housut oli kaikki äitiyshousuja, vaikka nuorimmainen on jo yli vuoden. =) Sain housut ihan omaksi.
ShittySarianna says
haha eikä 😀 mut jee, sait uudet housut! 😀
Satu K. says
Mä oon ollu asusteiden käyttäjänä oikeestaan aina sellainen, että kotiin tullessa riisun korut ja kellot yms. heti pois. En vaan jotenkin osaa olla ne päällä kotona. 😀 Sen takia mun korujen käyttö ei oikeestaan oo muuttunu miksikään, samat korut eksyy joka päivä päälle (jos siis kotoa poistutaan). Tosin poitsun vauva-aikana en ranteissa halunnu pitää mitään, ku aattelin, et ne painaa inhottavasti vauvaa pyllyä pestessä. Ja pahimpaan repimisaikaan en käyttäny kaulakoruja.
Vaatteiden suhteen musta oli ihanaa äitiysloman jälkeen alkaa käyttää muitakin kuin imetyspaitoja ja legginsejä, koska oon aina tykänny vaatteista ja “pukeutumisesta” (en sano tähän muodista, koska en voi hyväksyä nyt jyllääviä ysäritrendejä :D).