Kello on nyt 17.44 alkuillasta kirjoittaessani tätä ja olen onnistunut imettää kerran tänään. Rintalakko tai -raivari joku sanoisi, mutta minä tiedän kahden samankaltaisen vauvan ja imetystaipaleen jälkeen, että kyse on jostain “isommasta”. Tai on tämäkin varmaan lakkoraivaria, mutta ei sitä samanlaista, josta 95%:ia äideistä puhuu.
Lapseni noudattavat tismalleen samanlaista kaavaa tissiruokailujensa osalta. Imetys onnistuu silloin, kun he ovat juuri heränneet ja ovat hieman unenpöpperössä. Tuon hetken yritän ajoittaa aina niin, että olisin kotona. Muulloin lapseni ei(vät) syö ja tänään vauva heräsikin poikkeuksellisesti jo, kun olimme ulkona. Hän oli siis täysin hereillä, kun pääsin kotiin saakka istumaan sohvalle. Ei tullut imetyksestä mitään – pöpperö oli jo kaikonnut.
Meidän rintaraivarit on ihan toisesta maasta kuin ne normaalit hermostumiset
Empiirisen tutkimukseni mukaan ystävilläni ja tutuillani sana rintaraivari on tarkoittanut lyhytaikaista hermostumista rinnalle, joka kuitenkin on päättynyt useimmiten ruokailuun. Joskus on pitänyt käyttää paria ässää hihasta, mutta se on todella ollut parin viikon kestävä vaihe. Lisäksi olen keskustelujen myötä tajunnut, että en tiedä, mitä tarkoitetaan puhuttaessa “vauvan ottaneen huikkaa“. En todella. Meillä se on jokotai: Joko imetetään molemmat rinnat täydellisessä hiljaisuudessa tai sitten ei lainkaan.
Imetin esikoistani 13kk ja tuo lakkoraivoaminen oli läsnä koko ajan. Kauanko olisi pitänyt vielä odottaa?
Esikoiseni kohdalla uskoin (100%sti vilpittömiin) ohjeisiin luottaa siihen, että vauva kyllä imee kun on nälkäinen. No, ei ime. Tästä todisteena neuvolakortti, jossa pyöritään puolen vuoden ajan seitsemässä kilossa (+/- 200gr). “Se menee kyllä ohi“, sanotaan. Imetin esikoistani 13kk ja tuo lakkoraivoaminen oli läsnä koko ajan. Kauanko olisi pitänyt vielä odottaa?
Rintaraivarit ovat äidille raskaita henkisestikin
Se on järkyttävän stressaavaa, kun toinen huutaa kurkku suorana tissillä ja välillä rinnoista suihkuaa maitoa, koska äitiyteni tulkitsee itkun näläksi ja alkaa heruttaa maitoa vaan kahta kovempaa! Se on henkisesti todella raskasta, kun sinulle maailman rakkain ihminen vaikuttaa vihaavan läsnäoloasi ja alkaa itkeä lohduttomasti kuullessaan imetystopin hakasen naksahduksen. Onneksi tällä kertaa olen uskaltanut antaa vauvantahtisesti maitoa pullosta, josta vauva suostuu aina sitä vastaanottamaan. On sanoinkuvaamattoman ihanaa kuulla neuvolassa, kuinka paino nousee tasaisesti.
Minä en kaipaa tähän nyt neuvoja. Voin luvata, että olen kokeillut jokaisen kikan. Esikoista imetin kuukausia jokainen kerta matkien jumppapalloa ja laittamalla youtubesta shower noisen pauhaamaan. Ehkä yritän tällä tekstillä antaa synninpäästöä niille muille äideille, joiden lapsilla on oikeasti näitä HC 2.0 lakkoraivareita. Rintaraivareidenkin kuuluisi olla vain vaihe.
Voi apua! Vauva herää joka aamu viiden jälkeen!
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Miltä eka viikko on tuntunut ja miltä tulevaisuus näyttää?
Parhaat leikit lasten kanssa, kun äidillä on darra
Kyllä! Täälläkin koettu n. 4kk-12 kk ikään saakka rintaraivaria, johon sitten lopetin hyvin helpottuneena. Vauva tosi kasvoi kokoajan hyvin, joten onnistuin sirkustempuissani, mutta kaikki voimat meni. Kateellinen olin näille tissittelijöille, joiden vauvat nauttivat imetyksestä, omani tuntui sitä suorastaan vihaavan.
En toisen kanssa tällaista enää voi jaksaa, joten sitä tässä jännitän. Niin epäreilua ja ikävää, että teillä sama homma toistui 2 kertaa ?. Ois kiva kyllä kuulla joltain asiantuntijalta mikä tähän voi olla selitys. Onneksi olet sallinnut itsellesi rennomman asenteen, yritän ottaa mallia. Kaikki tsempit yhä. ❤️
Voi kiitos <3 ja voi jestas, kuinka pitkä tie teilläkin! Mä kans kateellisena katon, kun toisten vauvat tarraa tissiin heti kiinni paikka kun paikka. Ensimmäiset pari kuukautta ehdin jo luulla, että salama ei osuis kahdesti samaan paikkaan ja imetys oli aika kivaa fyysisestä kivusta huolimatta (:D), mutta just 3-4kk kohdalla alkoi nää raivarit ja se oli menoa taas. Huhhu, toivottavasti teillä kävis parempi tuuri tämän osalta <3
Kiitos, kiitos, kiitos että kirjoitit tästä!! Omani kohta 9kk ja alusta saakka imettämisen kanssa ollut haasteita. Mutta edelleen imetän! Samalla lailla unien jälkeen ja mielelläni vielä öisinkin, koska silloin saan leikkiä sitä että mulla olisi normaalivauva, joka lussuttaa rintaa täysin rentona ja rauhallisena sylissä 😀 Päivisin on kiemurteleva, huutava ja raivoava pötkö, joka myös silmiinnähden loukkaaantuu jos tarjoan tissiä (ja tosiaan viimeiset 5kk vain kylkiasennossa sängyllä..) Kateellisena myös niille lukuisille äideille ja kaikille kavereilleni, jotka vaan kahvilassa sievästi nappaavat vauvan syliin, sujauttavat paitaa syrjään ja sinne tarraa. Ite oon hätätilanteessa joutunu menemään vessakoppeihin säätämään. Tämä on esikoinen, joten tietenkin mietityttää voisko sinun tapaan mahdollinen seuraajakin olla samanlainen. Kurja että teillä kävi niin, mutta oot kullanarvoista vertaistukea nyt tässä asiassa! Kiitos!!
Siis sä kuvailit minun lapseni ? kiitos itselles, ihana tietää, että siellä on sielunsisko ?
Tää teksti tuli kun tilauksesta Googlen hausta. Vauvalla ikää vajaa 7 viikkoa ja välillä meno ihan järjetöntä imetyksen kanssa. Myöhään illalla, öisin ja aamuisin imetys onnistuu miten kuten (kun on juurikin puoliunessa) mutta päivät on yhtä raivoa. Lähinnä siis raivoaa ja huutaa rinnalla, joskus vahingossa saattaa hetken syödä mutta sillonkin päästää irti vähän väliä ja häslää. Pullosta sitten syö tyytyväisenä kun jossain kohtaa luovutan ja lykkään pullon suuhun. Vaikka olen koittanut ottaa sellaisen rennon asenteen imetykseen niin kyllähän siinä aika “paska äiti” – fiilikset tulee kun vauva huutaa pää punaisena kun pitäisi syödä.
Voi että <3 tunnistan niin ton tunteen <3 jos vaan mitenkään hermot kestää, niin kannattaa yrittää vaan imettää ja imettää, niin maidontuotanto kasvaa ja nopeutuu eikä vauva totu siihen pullosta saatavaan nopeuteen maidon kanssa! Pikkuhiljaa helpottaa, kun tarjonta vastaa kysyntää ja sun vauva on vielä niin tosi pieni! <3 Mutta ymmärrän hyvin - ei vaan aina jaksa ja ku eihän kukaan nyt halua lastaan nälässä pitää! niin paljo tsemppiä!!