Tämä postaus on kolmanteen otsikkoon asti parin vuoden takaa (25.5.2018) ja se sopi aika osuvasti parhaillaankin meneillään olevaan vauva-arkeen 😉 Näitä esikoisen ja kuopuksen vauva-ajan kirjoituksia ja fiiliksiä on jotenkin tosi kiva nyt vertailla, joten yrittäkää kestää!
Meillä on opittu liikkumaan oikein toden teolla!
Meillä on opittu nyt liikkumaan toden teolla. Se alkoi paikoillaan ympyrää pyörimällä ja sitä seurasi ryömiminen. Tämän jälkeen alettiin nousta seisomaan ties mitä tukena käyttäen ja nyt viimeisimpänä on tullut konttiminen ja kävelykärryllä rullailu. Ehdin jo aiemmin avata aihetta hieman, mutta nyt listasin kahdeksan juttua, joista tietää liikkumisen alkaneen vauvaperheessä!
8 asiaa, josta tietää, että perheen vauva on oppinut liikkumaan:
- Päivän ruokalista löytyy toisesta päästä taloa
- … ja vauva löytyy seuraamalla murusia
- Istut perseelläsi maksimissaan 10 sekuntia, kunnes juokset taas vauvan perässä
- Hiljaisuus EI OLE hyvä merkki
- Joka kerta kun räpäytät silmiäsi, vauva on kadonnut
- Kaikki huonekalut ovat nykyään jollain tavalla vaarallisia. Joko ne ovat teräviä, liikkuvat arvaamattomasti tai niistä ei saa otetta.
- Käyt jatkuvasti Jaakobin painia päässäsi siitä, milloin olisi aika puuttua vauvan kiipeilyyn ja milloin pitää vain antaa kokeilla
- Tunnet ihania, vilpittömiä, onnentunteita, kun vauva katsoo sinua onnellisena opittuaan uuden taidon
Molemmat lapseni käyttävät samaa hassua tapaa tulla alas sohvaa vasten seisomasta
Musta on superhauskaa, kun näillä lapsilla on paljon samoja tapoja liikkua. Muutenkin he etenevät samassa järjestyksessä motorisen kehityksen osalta, vaikka kuopukseni vauhti onkin nopeampi kuin keskossiskon – arvatenkin! Huvittavin tällainen yhtäläisyys on kyllä tuo alas laskeutuminen sohvaa vasten seisonnasta. Molemmat muksut ovat aika hoikkeliineja, joten pyllylle lässähtäminen ei ole vaihtoehto luisen takamuksen takia. Se varmaan sattuisi! Joten molemmat laittavat otsansa sohvaa vasten, päästävät kädet irti ja ottavat niillä vastaan ja laskeutuvat polvilleen. Mahtava tapa!
Kuopuksen kohdalla en pelkää yhtä paljon antaa hänen yrittää oppia uutta
Muistan, kuinka esikoisen kohdalla mun piti tosi kovaa keskittyä antaa hänen yrittää kokeilla kaikkea. Antaa hänen kiipeillä tavaroiden ja tyynyjen yli, nousta ties mitä vasten ja ihmetellä eri – pieniäkin – tavaroita (valvonnan alla). Otin lukemattomia kertoja koppia vauvasta ja lähestulkoon itkin hänen kanssa, jos joku kerta en ehtinytkään suojella lasta kolaukselta. Nyt on ihan eri ääni kellossa. Parhaani mukaan edelleen otan koppia, mutta tiedostan, että kolina kuuluu oppimiseen. Välillä tullaan turvalleen alas ja silti sitä samaa temppua yritetään uudelleen itkun laannuttua.
Vauvavuosi on kyllä täynnä uusia kehitysaskelia motorisen oppimisen osalta. Onneksi mulla on mahdollisuus olla kotona ja nähdä askeleet heti ensikädessä! <3
20 ärsyttävää vaihetta vauvan ensimmäisen vuoden aikana
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Alateitsesynnyttäneen äidin ihmettelyjä kehon toiminnoista
Mieheni teki sen taas! – Vauva nukkuu paremmin isänsä kanssa
Meidän 6v kiipesi pihakoivuun 9v naapurin kanssa. Kysyin mieheltä mitä mieltä hän on moisesta touhusta. Kuulemma oppii virheistä. Ei onneksi pudonnut. Monesti leikkikentällä mies antaa aivan liian paljon vauhtia lapsille keinussa ja olen kauhusta kankeana. Parempi kun en ole paikalla näkemässä. Pelko on aina läsnä lasten kanssa. Mitä isompia ovat, sitä isommiksi pelon aiheetkin muuttuvat.
Mä oon kans alkanut vaan lähteä huoneesta pois, kun isi alkaa hömpöttää vauvansa kans!
En kestä ? nauran täällä ihan hervottomasti. Muistui Sipun vauva-ajat mieleen kovinkin hyvin.
Hihii, nää on sulle selkeästi sellasia walk down the memory lane -juttuja 😀
Lapset on parhaimmillaan, kun eivät vielä liiku 😀
Vihdoinkin susta kuuluu jotain!! Oon jo miettinyt, että minne sä oot kadonnut, kun et oo kommentoinut hetkeen mitään! <3 Joo, nyt sitä kaiholla muistelee ku vauva makas vaan selällään eikä liikkunu mihkää 😀
Se on kesä nyt ja liikkuvia lapsia on vietävä liikkumaan 😉
Mä hei yritän petrata taas 😀 <3
Elä kuule tollee enää katoa, mietin jo, että onko vauva syntynyt ja vienyt some-ajan mennessään ;D
Kaikesta pelosta huolimatta, tuo on ihan mahtavaa aikaa. Se oppimisen ja sinnikkään yrittämisen määrä herättää kunnioitusta.
Minä kuulun niihin vanhempiin, jotka rohkaisevat yrittämään ja kokeilemaan rajojaan. Tekemällä oppii.
Siitä huolimatta, että mieheni sanoo hössöttäväni, väitän kuuluvani tähän samaan jengiin 🙂 Ja nimenomaan! Huikeeta tahdonvoimaa ja epäonnistumiset vaan kasvattaa onnistumisen halua!
Kuulostaa tutulta 😀 Mutta on se ihanaa, kun lähtevät liikkeelle ja oppivat uusia taitoja ♡
Niin on 🙂 ehkä parempi vaan äidin laittaa silmät kiinni ja pehmustaa koko talo kuplamuovilla 😀
Ihan mielettömän hauska! 😀 Voi noita aikoja, se oli kyllä niin jännää. Ja sitten tulikin kiire ja piti olla silmät selässäkin. 😉 Tsemppiä!
Ah niin tuttua oman kuopukseni taaperoajoilta. Nyt vain sitten äitillekin lenkkarit jalkaan ja vauvan perään 😉
Tänään sai 11kuukautisen nostaa monta kertaa tv-tasolta alas kun kerkes nousta mun keittiössä ollessa sinne ?
Siis miten ne on noin nopeita? Ja ihanaa ku opettelee kiipeilee mutta voi hyvää päivää, vähä liian Jännittävää! ?