Kuten oon useampaan kertaan jo sanonut, äitiys on kyllä räjäyttänyt kaikki “tietoni” ja luuloni ylösalaisin. Kaikki, mitä luulin ennen lasta tietäväni äitiydestä, on romutettu. Useat asiat, joista kuulutin, että “en koskaan” tekisi/sanoisi/ajattelisi, on kumottu ja edelleen on satoja juttuja, joita en osaa. Alla esimerkkejä, joihin saa mielellään antaa ultimaattisen vastauksen kommenttiboksiin! 😉
Aloitetaan sillä kaikista kryptisimmällä:
Kuinka paljon vaatteita on “sopivasti”?
Voi hyvänen aika, kertokaa nyt mulle! Mun vauva on aina hiessä ja jos yritän vähän vähentää kerroksia, ruoskin itseäni koko päikkäriajan, että “nyt se raukka palelee”. Tää on jotenkin kääntynyt niin, että jos vauvalla ei ole pikkuisen niska hiessä kun hän herää uniltaan, oon mielestäni pukenut liian vähän! Help!
Kuinka lämmintä on “sopivan” lämmin maito?
Tähän ei osattu mulle keskolassakaan vastata tyhjentävästi ja oon kaikki nämä 9 kuukautta elänyt epätietoisuudessa.
Olis ihana joskus laittaa syyllisyysnappi pois päältä ja ajatella itseään!
Missä on äitisyyllisyyden (tai niinkuin lääkäri täällä Englannissa sanoi mommyguiltyn) on/off-nappi?
Olis ihana joskus laittaa syyllisyysnappi pois päältä ja ajatella itseään! On ihan ok juoda vesilasillinen loppuun ennen kun juosta itkevän lapsen luo – hän selviää kyllä. Onko isillä tällästä?
Kuinka ehtiä juoda kahvi kuumana tai syödä ruoka lämpimänä (tai mun tapauksessa pepsi jääkylmänä)?
Miten vauva herää AINA, kun haarukallinen herkullista pääkalloa (=jiilihaa ja makaronia sekaisin) on sentin päässä suustani?
Miten saada vauva nukahtamaan ilman tissiä (sen tietyn pisteen jälkeen)?
Hyssytys ja tutti toimii meillä muutaman kerran, mutta jossain kohtaa tulee vauvan raja vastaan.
Kuinka saada tissi vauvan suusta pois ilman, että vauva herää?
Kun vauva on hiljennetty tissillä, pitäis se kannu saada vielä poiskin sieltä suusta. Mutta miten? Aika usein en ees jaksa yrittää vaan hyväksyn kohtaloni ja muka nukun maailman epämukavimmassa asennossa.
Hei oikeesti, paljonko on tarpeeksi kiinteitä päivässä?
Vauvan ensisijaiseksi ravinnoksi vuoden ikään saakka suositellaan maitoa. Mutta meillä on käynyt niin, että imetyskerrat ovat vähentyneet huomattavasti, vaikka kiinteitä ei edelleenkään uppoa mitenkään tähtitieteellisiä määriä.
Mistä tää lapsi saa polttoaineensa?
Kuinka auttaa sormiruokia selviämään ilman kohtaloa, jossa ne liiskataan lätyiksi pöytään kiinni?
Kuulemma jotain pitäis mennä moottoriin asti. Tuntuu hyvältä kuluttaa päikkäriaika banaanilettujen ja kanapötköjen tekoon, joita sitten saa kynsillä raapia pöydästä irti.
Kuinka saada ruuan päristely loppumaan?
Meinasin ottaa kuvan meidän ruokailutuolista tähän, mutta se on niin ikipaskassa, että en vaan kehtaa! Ruokalappu ajaisi asiaansa tällä hetkellä paremmin mun päällä, koska mun syliin ne kaikki soseet pärisee.
Miten valan uskoa itseeni, että muisti vielä joskus pelaa normaalisti?
Mutta niinkuin paappani sanoi:
Niin kauan kun muistaa, että ei muista, muisti toimii ihan hyvin.
Miten valan uskoa itseeni että joskus vielä saan nukkua kokonaisen yön?
Mähän oon kerran nukkunut 21-06 tän yhdeksän kuukauden aikana, joka oli muistaakseni aivan mahtavaa. Mutta olisi kiva, jos tästä tulisi sääntö eikä poikkeus.
Miten saada yhteiskuva, jossa molemmat näyttää normaalilta?
Yleensä aina jollain on silmät kiinni, käsi edessä tai puuroa naamassa.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tällä hetkellä mun elämää pyörittävä kysymys:
Onko vauvani varmasti saanut tarpeeksi maitoa tänään?
Oon alkanut “uni-imettää” vauvaa joka ilta ennen kun menen itse nukkumaan. Se yleensä on päivän paras imetyskerta ja elän luulossa, että se pelastaa sen päivän maitokiintiön.
Reilu puoli vuotta sitten kirjoitin vielä typerämpiä kysymyksiä ylös ja nyt ne lukiessani mietin, että kunpa olisin vain luottanut vauvaani. Siihen, että hän ihan oikeasti tietää mitä tekee. Niinpä yritän nyt samaa.
Luota vauvaasi. Hän kyllä tietää mitä tekee, (vaikka sinä äitinä et tietäisikään).
RvaJ says
Argh, tuo päristelyVAIHE on niin ärsyttävä 😀 Sitä huomaa siinä vaiheessa aina valitsevansa sellaiset soseet jotka eivät värjää mitään, koska sitä lentää i h a n joka paikkaan. Ja se nauru siihen päälle, kun mokomat tietävät, että ei ihan nyt se sallituin juttu ole kuitenkaan kyseessä 😀
Ja pakko ihan näin off the topic kysyä, että missä ihmeessä tuo viimeinen kuva on oikein otettu? 🙂
Annika79 says
Meillä päristää herra 2 veekin tällä hetkellä. Mikähän vaihe sillä on menossa… 🙁 Ja on sitten niin maan perusteellisen hauskaa kun juotavat lentää pitkin pöytää ja äitiä. Mutta hauskuus päättyy kun äiti suuttuu ja nappaa lautasen edestä ja ilmoittaa että ruokailu on päättynyt. Olisi ehkä kannattanut uskoa kun äiti käski lopettamaan. 2 v:n kanssa onnistuu, mutta ei vauvan. 😀
RvaJ says
Villi veikkaus, että uhmavaihe 😀 Ja jos vauvakin tekee niin, niin todellakin tekee myös isompi, koska hauskaahan se on. Me äidit vaan ei sen hauskuuden päälle ymmärretä. Joo, tosikkoja ollaan siis. Niitä ilonpilaajia 😀
Niinku oon aina sanonu, että musta tuntuu tämän elämän olevan vaan yhtä vaihetta. Ainahan joku keksii jonkun vaiheen ja ai että, kun ei kaikelle vaan ole välttämättä mitään kivaa selitystä 😀 Joskus se vaan on elämää, sitä itseään. Siis ei pa*kaa vaan elämää, elämää VAIHEESSA 😀
ShittySarianna says
Tää uhmavaihe on oikeesti aika pelottava 😀 sain maistiaisia siitä serkkuni 2v tytsyltä ja huuuuh! 😀
ShittySarianna says
Niin onki! siis päristelyvaihe sieltä minne ei aurinko paista!
Kuva on otettu tässä lähellä sellaisella dockyardilla, tuo tuolla takana on oikea merestä nostettu hylky. HMS Victory nimeltään 🙂
Annika79 says
Jos maito kelpaa muksulle, niin se on sopivaa. 😀 Pojille pumppasin yleensä ennen lähtöä ja jätin huoneenlämpöön. Mies syötti sen sitten sellaisenaan ja hyvin upposi. Jääkaappikylmä lämmitettiin kädenlämpöiseksi. Tytöllehän ei pullo kelpaa alkuunsakaan, joten ottaisin mieluusti vastauksen miten saa opetettua kelpuuttamaan tuttipullon. 😀
Mä oon kyllä onnistunut pukemaan sopivasti. Yleensä ei ole ollut niska märkänä. Ei edes silloin kun veteli lähemmäs pari tuntia turvakaukalossa toppahaalarissa työhuoneen lattialla. 😀 Ajattelin että takuulla herää jos alan riisumaan ja luotin että herää kyllä jos hiki tulee.
Toi sun paapan kommentti oli aika mainio! 😀 Uskon kyllä että sitten kun ei muista ettei muista, on paljon onnellisempi. 🙂 Mun äidin täti 90 v menetti muistinsa pari vuotta sitten aivoinfarktin seurauksena. Hän on nyt onnellisempi kuin koskaan. Ei ole huolen häivää mistään.
ShittySarianna says
Joo jossain vaiheessa varmasti muuttuu noinpäin, että paree vaan kun ei muista! 😀
voi oon kateellinen – meillä on aina hiessä vauva-parka. Viimeksi äsken aamiaisella nostettiin vaunuista aivan hikinen vauva :S
Vierailija says
Hei kanssa äiti kenen blogia käyn selailemassa säännöllisen epäsäännöllisesti.
En osaa vastata kysymyksiisi, mutta haluan sanoa vain että: You are doing fine!
Itse toteamasi “luota vauvaasi” lause on loistava, muisa sitä vain noudattaa. 🙂
ShittySarianna says
Ihana kiitos ? ja toi lause pitäis kirjottaa johonkin peiliin tai oveen, että sen näkis koko ajan! 😀