Myönnän, että en ole itsekään osannut välttämättä olla lapsettoman seurassa siten, että en loukkaa kysymyksilläni. Siihen on kaksi isoa syytä:
- Tahattoman lapsettomuuden tuskaa ei voi ymmärtää, jos ei sitä itse ole kokenut ja
- Jokainen lapseton kokee eri asiat loukkaaviksi.
Silloin kun en vielä ollut valmis äidiksi, en tiennyt, mikä lasta toivovaa saattaisi loukata. Samoin kun ne, jotka eivät ole joutuneet lasta “yrittämään” eivät voi tietää, miltä se tuntuu, kun joutuu. Alla kuitenkin muutama lausahdus, joka itsellä on saanut niskavillat pystyyn.
Koskas teille tulee lapsi?
No jaa-a, sen kun tietäis. Omalla kohdallamme toivottiin ja yritettiin, mutta eipä näkynyt. Eli en tiedä. Jonkun toisen pariskunnan kohdalla kyse voi olla siitä, että ei haluta lapsia. Vastaus olisi silloin, että “todennäköisesti ei koskaan”, mutta kuuluuko se kysyjälle? Ei. Musta tää on muuten vähän sama, kun sinkuilta kysytään, että “jokos sulle on löytynyt joku?”. No, ei ole vaikka kovasti etsin ja iltaisin kaipaan oman rakkaan syliin. Tai ehkä joku ei halua löytää ketään? Ehkä joku viihtyy yksin?
Me meinataan hankkia toinen.
Siis tää pistää niin vihaksi, voi elämä! Siis hankkia lapsi? Niinku niitä pystyis vaan hankkimaan. Kuulostaa niin lastakin alentavalle.
Tiedän, miltä susta tuntuu, koska mekin yritettiin kolme kuukautta tulla raskaaksi.
Et tiedä. Et tiedä, vaikka olisitte yrittäneet saman kolme vuotta, kun me. Minä olen minä ja minulla on omat tunteeni. Niitä ei tiedä kukaan muu, jos en kerro.
Se auttaa, kun ei yritä. Kun unohtaa asian hetkeksi.
…miten voit unohtaa asian hetkeksi, kun joudut joka kuukausi laskemaan kierron päiviä?
Ei auta. Sekin kokeiltiin. Mutta miten voit unohtaa asian hetkeksi, kun joudut joka kuukausi laskemaan kierron päiviä? Kiertopäivät 3-10 Teroluttia, kiertopäivinä 10,11 ja 12 ovulaatiotesti, kiertopäivä 10, 12 ja 14 seksiä, kiertopäivä 14 Pregnyl-piikki ja kiertopäivät 14-28 Lugesterol tabletti aamuin illoin alakertaan. Mutta hei – älä mieti yrittämistä, kyllä se siitä!
Nauti nyt, kun vielä voit.
Mistä kohdasta yllä olevaa vastausta itse nauttisit? En halua enää nauttia elämästä ilman lasta vaan olen valmis nauttimaan siitä hänen kanssaan.
Ettekö te tiedä, miten lapsia tehdään?
No ei kai sitten vissiin tiedetä.
Me kyllä selkeästi sovitaan mieheni kanssa tosi hyvin yhteen, kun oon jo kahdesti tullut heti raskaaksi!
Meidän pitäis sitten varmaan erota, kun selkeästi sovitaan tosi huonosti toisillemme.
Sitten yksi karseimmista, mitä olen kuullut. Oli ollut puhetta vapaa-ajan vähenemisestä, kun eräs äiti totesi ystävälleni:
“Eihän vapaa-ajan väheneminen sua haittais, kun eihän sulla oo perhettä.”
Ystäväni oli tuossa vaiheessa yrittänyt puolisonsa kanssa kaksi vuotta lasta ja hänellä on kyllä perhe: puoliso, äiti, isä, lemmikki ja ihania ystäviä. Tälläkin hetkellä ystäväni vapaa-aikaa kuluu rankoissa lapsettomuushoidoissa, mutta onneksi hänellä on perhe tukenaan.
Miten haluat minun suhtautuvan aiheeseen?
Ehkä paras tapa lähestyä ystävää, joka on kertonut kärsivänsä tahattomasta lapsettomuudesta, olisi kysyä suoraan: Miten haluat minun suhtautuvan aiheeseen? Jos ystäväsi sanoo, että ei halua puhua koko asiasta – kunnioita tätä pyyntöä. Minussa ja ystävässänikin on jo ero siinä, että hän haluaa kuulla läheistensä vauva-arjesta. Minä taas en niinkään halunnut. Mutta niin kuin hän itse totesi:
“Mitä jos me ei ikinä saada lasta ja porukka ajattelee aina, että meille ei voi puhua lapsista? Mehän jäätäisiin ihan ulkopuolisiksi.”
Osa näistä lausahduksista on varmasti hyväksi läpäksi tarkoitettuja tai vain vahingossa suusta päässeitä sammakoita. Harvat mitään pahaa tarkoittavat, mutta kun koskaan et voi tietää kuka piikittää kotinsa suojissa piikkiä ihoonsa toivoen, että siitä olisi apua lapsensaannissa.
—
psst! Ootko huomannut, että blogini on lähtenyt mopolla moottoritielle Inspiration Blog Awards -äänestyksessä Arjen Sankari -kategoriassa? Mikäli koet, että Shitty is the new black olisi äänesi ansainnut, käy jättämässä se tänne! Kiitos <3
Isäkuukaudet says
Tämä on varmasti yksi niistä (lukuisista) asioista, joissa ei todellakaan voi tietää toisen fiiliksiä. Eikä kyllä kannata arvaillakaan. Kysyminen ja keskustelu varmaan ainot oikeat tiet, kuten kirjoitat.
ShittySarianna says
Juuri näin 🙂
Askeleita isyyteen says
Olen pohtinut yhdessä blogiteksissäni omaa suhtautumistani lapsettomuuteen ja nimenomaan toisten lapsettomuuteen. Voin sanoa, että suhtautumiseni on ollut aika keskenkasvuista. Onneksi kasvua on tapahtunut ja olen alkanut ajatella asiaa laajemmin. Kiitos aihetta käsitelleistä blogiteksteistäsi.
ShittySarianna says
Oi vau, kiitos! Ja meenkin heti lukemaan sun tekstin 🙂 ja samoin oma suhtautuminen on ollut keskenkasvuista ennen kun osui omalle kohdalle eli turha mun liiakseen jeesustella!
Saara Hurlumhei says
Tämä on kyllä tosi tärkeä aihe! Noita sammakoita valitettavasti pääsee ihmisiltä useimmiten silloin, kun asiasta ei tiedä. Kaikki tieto saa ajattelemaan. Vaikka toisen pään sisälle ei pääse, empatialla pötkii pitkälle. Ja aina voi tosiaan kysyä suoraan, mutta ystävällisesti toisen toiveita yms.
Kiitos tekstistä!
ShittySarianna says
kyllä! empatia voisi olla avainsana 🙂
Jenni /Ilopiikki says
Tämä aihe on todella arka. Koskaan ei voi tietää, mitä pinnan alla tapahtuu. Ihmiset myös haluavat tilanteessa erilaista kohtelua. Turhat lotkautukset tyylillä “millos teille tulee pikkuinen” tai “oletteko ajatelleet hankkia toisen” kannattaa jättää lausumatta. Ei omia lapsia tai lapsiarkea voi lasta yrittävältä kaverilta kuitenkaan pimittää. Ei vaikka tietäisi ehkä muistuttavansa toiselle, että asiat voisivat hänelläkin olla toisin. Muuten se tarkoittaisi koko ystävyyden lopettamista.
ShittySarianna says
olet oikeassa 🙂 kiitos kommentista!
Lurre says
Olen itse joskus ennenkuin lapset oli ajatuksissakaan, sanonut jotain tommoista tökeröä. No, tajusin tökeryyteni onneksi viimestään siinä vaiheessa kun esikoista yritettiin ja itselleni kommentoitiin jotain vastaavaa.
Edelleen kyllä hävettää oma tökeryys, vaikka siitä on vuosikausia aikaa jo.
ShittySarianna says
Mä kans muistan yhden töksäytyksen erityisesti ja en pystynyt elää itteni kaa, joten pyysin anteeks kysymyksen uhrilta ? hän oli kyllä jo silloin kysyessäni arvannut, että ttietämättömyyttäni kyselin. Pyysin anteeks siis varmaan 7v myöhemmin ku ite oltiin yritetty jo pari vuotta ?
Annika79 says
En osaa päättää kumpi näistä mulle sanotuista kommenteista on pahempi. “Kaikkien ei ole tarkoitus saada lapsia.” Hyväksyn tämän siinä vaiheessa kun alkoholistit ja huumeäidit lakkaa lisääntymästä. “Kannattaisi teidänkin jo hankkia lapsia, kun sullakin alkaa tota ikää olla.” Tässä vaiheessa yritystä oli takana useampi vuosi. Bonuksena “Lasten kanssa on tosi rankkaa, kannattaisi vielä harkita.” Kommentti nro 1 ja 3 on saman ihmisen suusta ja hänellä on lapsi. Kun kerroin suunnittelevani lapsen yrittämistä, niin hän kommentoi että “älä nyt vaan pilaa elämääsi”. Uskomatonta mutta totta. 😀
ShittySarianna says
Voi hyvää päivää 😀 kaippa tuokin hyväksi vitsiksi tarkoitettu mutta ei kyllä naurata eikä varmaan naurattanu silloinkaan!
Piia/Piiabiia Atelier says
”Te olette vielä nuoria.”
Sekään ei jotenkin kummasti lohduta.
Hyvä kirjoitus, kiitos.?
ShittySarianna says
Ai vitsi tämä jäi! Tätä mekin ollaan kuultu ja joo – ei lohduta kyllä. Vaikka sekin vilpittömin ajatuksin ehkä sanotaan!
Lapsellinen lapseton says
Olemme saaneet lapsemme ilman lapsettomuus hoitoja, kylläkin pitkän yrityksen jälkeen. Sisarukselle olemme antaneet mahdollisuuden, mutta sitä ei ole kuulunut. Sekin tuntuu pahalta kun kysellään että “joko joko? Ettei vaan olis jo seuraava tulossa? Olisko jo hyvä hetki toinen tehä jos meinaa? Ettekö sisarusta halua? Yhteenkö ajattelitte jättää?” Joo, kyllä haluaisimme… Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys ikinä, ei sen toisen tai kolmannenkaan.
ShittySarianna says
Oot ihan oikeassa. Tässä yksi syy, miksi en oo uskaltanut oikein edes ajatella, että meinataanko yrittää toista. En tiedä kestäiskö pää, jos pitäis yrittää taas useampi vuosi!
RvaJ says
Minäkin olen hölmönä kysellyt joskus muilta noita samaisia kysymyksiä. Nykyään sitä osaa olla jotenkin järkevämpi ja jättää koko lapsia asiasta utelematta, koska asia ei vaan yksinkertaisesti minulle kuulu. Ja jos kuulen joidenkin kyselevän näitä samaisia kysymyksiä, tunnen lähinnä vain suurta myötähäpeää ja tekisi mieli jollain tavalla vaihtaa koko puheenaihetta. Edelleen kuitenkin koen vaikeaksi tilanteet joissa minulle kerrotaan, että jotkut yrittävät lasta, mutta sitä ei kuulu. En osaa sanoa oikein mitään. Saan soperrettua nykyään, että olen pahoillani. Mutta senkin lauseen sinä olet minulle opettanut!<3
ShittySarianna says
Mäki koen ne vaikeiksi. Jäädyn herkästi, mutta en ehkä siks etten tietäis mitä sanoa vaan alan ylianalysoimaan. Mikä on ihan ojasta allikkoon 😀 Ku vaan muistais sanoa just ton, että on pahoillaan, niin se on suurimmalle osalle sopivin! Ihana, kun muistat tuon <3
Satu K. says
Kovasti sitä aina itse miettii, että mitä sanoisi ihmiselle, joka käy elämässään läpi vaikeaa asiaa, on se sitten mitä tahansa. Läheiseni on käynyt läpi useamman keskenmenon ja minulla on joka kerta ollut hurja halu osata löytää lohduttavia sanoja, mutta mitkään sanat eivät tunnu oikealta. Silloin olen tuntenut parhaaksi myöntää, että en tiedä mitä sanoa, mutta haluan olla hänen tukenaan ja kuunnella, jos hän haluaa puhua.
ShittySarianna says
Musta ihanasti sanottu toi ?? ja totta – vaikeita asioita on miljoonia ja niinku sanoin niin en itekää osaa edes tähän aina sanoa oikein…
Vuosia lapsettomuudesta kärsinyt says
Minun pahin kokemus on syntymäpäiväillallinen, jossa suurin osa osallistujista oli +50 v. Lasta oli yritetty vuosia. Paria kuukautta aiemmin olin saanut keskenmenon, jonka vuoksi masennuin niin, että olin kuukausia sairaslomalla. Ruuan kanssa join viiniä. Yksi pariskunta alkoi kyttäämään minua, juonko oikeasti viiniä. “Teeskentelet juovasi viiniä, onko sinulla jotain kerrottavaa”. Siinä kyyneleitä nieleskellessä join oikein ison kulauksen viiniä, ettei asia jäisi epäselväksi.
ShittySarianna says
Voi kamalaa 🙁 <3 otan osaa <3 tollaisissa tilanteissa olis kyllä mahtavaa, jos vaan jaksaisi/uskaltaisi/viitsisi täräyttää päin naamaa, että mistä oikeasti kyse.
Zzuuhh says
Kauhea aihe. Työkaveri töksäytti kaks päivää pakastealkionsiirron jälkeen et “aiotteko tehä lapsia vai ooks sä jo raskaana?” Miten tossa tilanteessa vastataan? Vastasin “Joo, haluttais ja en oo hehe”. Vaikka tietysti haluaisin olla. Ja nyt pelottaa että pilasin omalla kommentilla onnistumismahdollisuuden, tiedän, tosi tyhmää.
Mun mielestä korrektia on kysyä että haluaako joku lapsia, koska haluaminen tai toivominen ja sen kommentointi ei alenna vastaajaa.
ShittySarianna says
Siis apua… ? Voi elämä kuinka kiusallinen kysymys. Ja musta ei kuulosta ees tyhmälle, että ajattelit pilanneesi onnistumismahdollisuutesi! Ite en kertonut juuri kellekään moneen viikkoon raskaudesta, koska pelkäsin, että jinxaan sen!