Olen viime aikoina ajatellut paljon tahatonta lapsettomuuttamme ja sitä, miltä se tuntui. Kuinka kipeästi se puristi rintaa päivittäin eri tilanteissa ja kuinka toiset kokeva tuota tunnetta edelleen. Ajatus taisi tulla mieleen erään politiikon lanseeraamasta ”synnytystalkoot”-sanasta. Edelleen tuollaisia kuullessani mietin, miltä tuo mahtaa kuulostaa tahattomasti lapsettoman korvissa? Kaikkihan eivät voi ”talkoisiin” ryhtyä, vaikka kuinka haluaisivat. Ei välttämättä ole edes rahaa. Vaikka lapsettomuushoitoihin saakin tukea, jää siitä silti iso siivu omasta kukkarosta maksettavaksi. Puhumattakaan siitä, jos kelan korvaamat kolme hoitoa eivät riitä, ja joudutaan maksaa kaikki omasta pussista. Eihän siihen vain yksinkertaisesti ole kaikilla varaa. Se niistä talkoista? Jenni Haukio otti kantaa myös tähän ja arvostus häntä kohtaan nousi entisestään. Ei ole helppoa puhua näin arasta asiasta julkisesti, koska silloin avaa itsensä jollain tapaa arvostelulle. Hyvä Jenni!
Kuinka kovaa tuo mahtaa kirpaista vuosia lapsettomuushoidoissa käynyttä ja satoja – jos ei tuhansia euroja – hoitoihin käyttänyttä?
Toisen kerran kysyin tuota samaa, kun luin erään suomalaisen julkisuudenhenkilön haastattelua Kaksplussan facebookista:”…Ihmiset, jotka eivät saa lapsia, eivät tule koskaan näkemään itsestään sitä puolta, mitä se voisi olla.” Kuinka kovaa tuo mahtaa kirpaista vuosia lapsettomuushoidoissa käynyttä ja satoja – jos ei tuhansia euroja – hoitoihin käyttänyttä? Se oli vielä nostettu jakotekstiksi, joten se osuu kaikkien niidenkin silmien alle, jotka eivät itse juttua lue. Tuli tosi paha mieli lapsettomuudesta kärsivien puolesta…
Mitä jos sinua ei olisi?
Odottaisin edelleen ilmoitusta sinusta jokainen vuorokausi, jokainen sekunti.
Rukoilisin vieläkin, että saisin joskus tuntea sinun potkusi mahassani.
Uskottelisin edelleen itselleni ja muille, että ”en koskaan halunnutkaan lapsia”, vaikka totuus olisi ihan muuta.
Toivoisin joka päivä, että saisin sinut ehjänä kohdun tälle puolelle.
En olisi koskaan saanut nähdä sitä uskomatonta voimaa, joka minussa – äitinä – piilee.
En tietäisi, kuinka paljon tahtoa ja sinnikkyyttä voi olla pienessä ihmisessä.
Katselisin kaipaus sydämessäni muiden vaunuja, joissa toisten naisten ja miesten elämänrakkaus tuhisee.
En olisi koskaan saanut painaa sinua rintaani vasten, kun kaipaat lohtua.
En olisi koskaan kuullut iloista jokelteluasi enkä tuntenut sitä suurta läheisyydentarvetta.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.