Äitienpäivä. Tuo päivä, jolloin jokainen äiti toivottavasti saa nukkua pitkään ja aamupalan sänkyyn ja vaan olla. Yksin vai lapsien kanssa? Niiden lasten takiahan olet äiti ja “voit” viettää päivää? Mutta miten sellainen päivä sitten eroaa sitten ihan perustiistaista?
Tahattomasti lapsettomana haaveilin tietynlaisesta äitienpäivästä
Tahattomasti lapsettomana haaveilin äitienpäivästä. Siitä, kuinka saisin viettää tuota maagista päivää lasten ympäröimänä heidän itsetekemät kortit käsissäni. Mies antaisi minulle itse puristamista timanteista tehdyn kruunun palkintona jälleen 365 päivän raatamisesta ja perheen hengissä pitämisestä.
Aamu alkaa takkuisesti, kun potkin miestä hereille – koska onhan äitienpäivä! – enkä saa enää sen jälkeen itse unta
Todellisuus on kuitenkin se, että sinäkin – äitienpäivää edeltävänä – yönä herään antamaan nuoremmalle vettä ja huiskin esikoisen näkemän mörön tiehensä. Aamu alkaa takkuisesti, kun potkin miestä hereille – koska onhan äitienpäivä! – enkä saa enää sen jälkeen itse unta. Odottelen kiltisti sängyssä, kun isi ja lapset tappelevat keittiössä kuka tekee ja mitä ja ihmetellään, minne se päiväkodissa tehty kortti onkaan piilotettu… Äiti varmaan tietäisi minne isi sen talletti, mutta ei viitsi kysyä, koska äiti flippaa: “ETSI ITSE!!”-tapaansa. Sitten seuraa päivän paras hetki: isi ja lapset astuvat huoneeseen aamiaisen kanssa, halailevat ja pusuttelevat onnittelut ja kerääntyvät ympärilleni ihailemaan äitienpäiväkortteja.
Ja siinä se äitienpäivä olikin. Kello lyö 10.00. Sen jälkeen alkaa arki.
Unelmieni äitienpäivä on itsekäs
Todellisuudessa haluaisin äitienpäivän olevan spesiaali MINULLE. Olen äiti joka ikinen päivä vuodesta ja se on ihanaa, mutta äitienpäivänä haluaisin palkita itseäni siitä, että olen edelleen elossa, vaikka joskus vastuun taakka painaa harteita todella raskaasti. Haluan hemmotella itseäni hieronnalla, jotta jaksan taas seuraavat 364 päivää miettiä päiväkodin varavaatteita, pyykkikoneen nukkasuodattimen tyhjennystä ja lasten kavereiden synttärilahjoja. Haaveilen syöväni hyvin TOISTEN LAITTAMAA ruokaa, jotta itsellä on taas virtaa vääntää sapuskaa seuraavat yli 300 päivää ja unelmoin hiljaisuudesta ja rauhasta, jotta tulevan vuoden osaan olla trendikkäästi läsnä lapsille ja kuunnella murheet ja ilot.
Päivä lasten kanssa ei poikkea arjestani mitenkään.
Voisko äitienpäivänä äiti tehdä mitä ikinä haluaa?
MITEN se äitienpäivä eroaa jokaisesta äidin päivästä, jos ei siten, että silloin saa olla itsekäs?
Mua ärsyttää kirjoittaa tätä ja vielä enemmän ärsyttää, että koen ajatuksistani tosi huonoa omaatuntoa. Tottakai äitienpäivänä pitää olla lasten kanssa… Vai hitto pitäiskö se päivä vaan oikeasti olla nimenomaan sellainen, että äiti saa itse kerrankin päättää, mitä tekee? Jos sen yhden päivän vuodesta äiti saisi olla ‘vapaa’ tekemään sitä, mitä ite lystää? Olkoot se sitten lasten kanssa puistoilua tai benjihyppy. Mulla pyörii koko ajan mielessä kysymys siitä, että MITEN se äitienpäivä eroaa jokaisesta äidin päivästä, jos ei siten, että silloin saa olla itsekäs. Ja samaan aikaan odotan jo kauhulla niitä kommentteja, joissa minua syyllistetään, kun edes puhun äitienpäivästä yksin. Klassiset “enkö ole kiitollinen lapsistani”- ja “kannattiko niitä lapsia tehdä, jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa joka päivä” – lauseet kaikuvat korvissani.
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Uusi arki kotona alkaa, mutta miksi esikoinen tuntuu vieraalta?
Äidinrakkaus
Vaihe, jolloin meillä ei synkannut esikoiseni kanssa – Yhteinen miniloma palautti tilanteen normaaliksi!
Minä katson äitien päivää ehkö enemmän lasten silmin. Miten superinnoissaan lapset on siitä. Monta päivää etukäteen ne jo paljastaa kuinka ne on askarrellut jotain päiväkodissa, mutta eivät kerro mitä. Mutta se on kuitenkin vaaleanounainen ja siinä on kukka. Mutta se on salaisuus 🥰
Haluan että lapset saa viettää äitienpäivää minun kanssa.
Ja kyllä minäkin nauttisin omasta ajasta, tottakai! Mutta voin hyvillä mielin otta joku toinen päivä/viikonloppu omaa aikaa ja tehdä jotain ilman lapsia.
Joo meillä kans ollaan aivan innoissaan aina! Lähinnä tosiaan niistä korteista, jotka saa aamulla antaa ja sen jälkeen päivä noudattaa samaa kaavaa kuin aina! Eli siihen se äitienpäivän erityisyys loppuu, voisin hyvin kaikota vaikka hierontaan 🤭
Mulla sama fiilis 😃 Mä voisin hyvin nauttia äitienpäivästä eniten pitämällä lapsivapaan 🙈 Ja tää fiilis ollu joka vuosi (esikoinen täytti just 3v). Ja ristiriitaista ehkä tästä tekee se että isänpäivänä oletan ja odotan että saan taas vähän sitä vapaata, koska kyllähän isä nyt haluaa viettää oikein intensiivisesti koko päivän lasten kanssa 😅
Apua oot niin oikeassa ja mä ajattelen ihan samoin 🤣 toisaalta sitte isällä ei meillä oo niin paljon yhteisiä päiviä lasten kanssa kun mulla että ehkä se selittää vähän 🙈
Saiskin olla oman perheen kanssa äitienpäivän! Sen sijaan äiti hankkii äitienpäivänksi kukat ja kortit joka ainoalle äidille omassa ja miehen suvussa ja sit kahvitellaan kaikki läpi ja käydään vielä haudoilla. Ihanaa olla äiti ja viettää äidin omaa spessupäivää!
Huh, siinä onki menoa ja meininkiä päiväksi! Ja äitinä on kyllä kiva olla 🥰