Sain eilen instagramissa kommentin, joka alkoi lauseella “Pakko kommentoida”. Musta on aivan ihana saada kommentteja teiltä, mutta tuo alku saa minussa kylmät väreet aikaan. Sen lukiessani selkäpiitäni pitkin kiemurtelee jo liian tuttu tunne siitä, että olen tehnyt jotain väärin ja nyt saan siitä kuulla.
Tällä kertaa oli pakko kommentoida 8kk vanhan vauvani ruutuaikaa
Tällä kertaa kommentti koski sitä, kun 8kk vanha vauvani katsoi ähellyksensä lomassa Välkkyjä autoja Youtubesta. Sitä, kuinka alle 1-vuotiaille ei suositella tv:tä lainkaan ja tämähän pitää ihan paikkaansa, mutta silti mietin, onko oikeasti siltikään “pakko kommentoida“? Jos aloitat viestisi tuolla lauseella, miettisin itse ainakin kahdesti. Tästäkään kuvasta ei kuitenkaan näe “taustoja”, miten vauva on tv:n eteen päätynyt.
Päähän jää pyörimään se pienenpieni kipinä siitä, että taas hieman epäonnistuin äitinä
Tällaisia vastaavia tilanteita olen elänyt esimerkiksi viimeisimpänä nokkamukin kanssa. Lisäksi tutin käyttöä vauvallani on demonisoitu, samoin imettävänä äitinä tuttipullolla ruokkiminen ei ole fiksua. Nokkamuki- ja tuttisuosituksetkin olivat täysin aiheellisia, mutta olin tietoinen myös siitä, että nämäkään tuotteet eivät ole haitaksi alle 2-vuotiaalle. Kuopukseni syntyessä useamman oli pakko kommentoida, kuinka hän vaikuttaa hieman keltaiselta; onko bilirubiinit tsekattu? Oli, mutta silti bilirubiinit jäivät pitkäksi aikaa pyörimään vauvakuplaani. Samoin kuin noista muista kommenteista jää mieleen pyörimään se pienenpieni kipinä siitä, että taas hieman epäonnistuin äitinä.
Ne pakollisetkaan kommentit eivät yleensä ole ilkeästi kirjoitettuja
Olen 99,99%:n varma, että mikään näistä kommenteista ei ole ilkeästi kirjoitettu. Uskon, että olen itsekin kommentoinut noin jollekin! Uskon, että ihan oikeasti halutaan kertoa suosituksista, jos en niitä vaikka tietäisikään. Monesti silti näitä kommentteja tulee useampi ja parin ensimmäisen viestin jälkeen ne alkavat tuntua nalkutukselta. Samahan se varmaan on meillä kotona, kun nalkutan miehelle pöydälle jätetyistä tiskeistä! 😀 Lisäksi yleensä tiedän kyllä suositukset, mutta teen tietoisen valinnan – milloin mistäkin syystä – olla noudattamatta niitä. Hmm, tämäkin pätee tuohon tiskiesimerkkiin 😀
Kuvista harvoin näkee koko totuutta
On aika valitettavaa, että nykyään huomaan sisältöni eri kanavissa muuttuneen varovaisemmaksi. Ehkä se on ihan fiksuakin, mutta joskus tuntuu raskaalta tarkistaa ennen kuvan julkaisua, löytyykö siitä jotain, mistä on pakko kommentoida. En halua joka päivä selitellä itseäni edes hyväntahtoisille kommentoijille.
Jokin aika sitten halusin julkaista kuvan tyttärestäni potkulaudan päällä poseeraamassa. Otin kuvan ja huomasin, ettei hänellä ollut kypärää. No, en halunnut antaa sellaista esimerkkiä, joten lätkäisin kypärän hämmentyneen, paikoillaan seisovan, tyttäreni päähän. Kuvan julkaisun jälkeen postilaatikkooni pamahti viesti, joka alkoi “pakko kommentoida“-sanoilla ja jatkui “…tuo kypärä on liian takana, sen pitäisi olla enemmän otsalla“. Tottahan tuokin oli, mutta tämänkään viestin lähettäjä ei tiennyt taustoja 🙂
psst! Valeäiti on kirjoittanut tästä samasta aiheesta omassa blogissaan!
Äitienpäivänä haluaisin olla itsekäs
Eniten lapseni uhmaiässä ärsyttää minä
Meidän perheen Whisbear- ja E-zzy-kokemuksia kolmen vuoden ajalta
Pakko kommentoida ? että tätä sun blogia on aivan ihana lukea vaikkei itsellä elämäntilanne olekaan sellainen että lapset olisi edes harkinnassa. Jatka samaan malliin, aina löytyy niitä jotka löytää jotain sanottavaa ☺️
Voi kiitos! Aivan ihana kuulla <3
Aina ei olisi pakko kommentoida, todellakaan. Olen itse sitä mieltä, että jos ei ole mitään positiivista, kannustavaa tai muuten rakentavaa kommenttia annettavana, niin silloin voi olla ihan vaan hiljaa. Ja antaa jokaisen perheen tehdä asiat omalla tavallaan. Poikkeuksena tässä ovat tietenkin tilanteet, jossa ihan oikeasti on huoli jonkun ihmisen terveydestä ja turvallisuudesta, siis ihan todella.
Tälläisiä tilanteita eivät siis mielestäni ole kenenkään nukkumisjärjestelyt, tapa ruokkia lasta, ruutuaika tai mikään muukaan “first world problem”- osastoon menevä asia.
Oon samaa mieltä. Ja just tuo, että jos on ihan oikeasti iso huoli niin se on poikkeus. Kiitos kommentista <3
On ihan sairasta, että tänä päivänä äitiysbloggaajan tärkein ominaisuus on rohkeus ja kaiken pitäisi olla täydellisesti ettei tule sanomista. Kuinka monella oikeasti on kaikki täydellisesti?
Minusta on ollut ihanaa katsoa ig-tarinoitasi, joissa tv on päällä ja lattialla leluja (ja onnellisen näköisiä lapsia ja huumorintajuinen äiti). Meillä on ihan samanlaista. Lapset katsovat telkkaria ja se välillä unohtuu taustalle päälle, kun leikitään muuta. Vauva on *gasp* samassa tilassa älypuhelinten ja auki olevan telkkarin kanssa.
Meillä on lapset pienellä ikäerolla ja molemmat kotihoidossa. Muutamakin äitikaveri on kautta rantain meillekin jeesustellut muun muassa tuosta ruutuajasta, mutta ääni on kummasti muuttunut kellossa kun heillekin on tullut toinen lapsi :D. Eräs myös kehuskeli sillä, että hänen lapsensa ei ole ikinä katsonut televisiota. Myöhemmin selvisi, että tämä katsoo kyllä lastenohjelmia kuten kaikki muutkin – mutta tabletilta :D.
Se on kyllä kieltämättä harmi. Koen itelle välillä haastavaksi viilata sitä pilkkua tolta osin, mutta mieluummin sitten itse viilaan kuin joku muu. Haha, ihana kun tykkäät! Ja voi ei toi täbi 😀 😀
Varmaan nämä kommentoijat hykertelee itsekseen tyytyväisenä, että “pääsinpäs sanomaan!” En ymmärrä, mikä ihmisissä on, että itseä nostetaan jalustalle lynkkaamalla muita. Kai se on ruudun takaa helppoa ilkeillä, mutta tuskin yksikään kommentoijista puuttuisi ulkomaailmassa toisten vanhempien valintoihin. Tosiaan, jos ei ole mitään positiivista/kannustavaa sanottavaa, niin jätetään kommentoimatta.
Mulla on joskus sellainen olo, että varmaan hykerteleekin, mutta useimmiten tunne on se, että monet sanoo vain hyvää tarkoittaen. Uskon (vai haluan uskoa? 😀 ) että mun saamat kommentit on ainakin hyväntahtoisia vaikkakin toistuessaan pirun ärsyttäviä 😀
Mä uskon kyllä tohon hyvään tarkoitukseen! Kun näin sun nokkamukivideon, niin mietin, että just edellisenä päivänä meiän neuvolantäti sanoi, ettei niitä enää suositella ja että hänkin suositteli niitä vielä viime vuonna. En kuitenkaan kommentoinnut. Kun mun kaveri sanoi, että nukuttaa vauvan joka päivä kolmeksi tunniksi kaukaloon, mietin, että hmm eikö siihen sisältyny kätkykuoleman riski. En taaskaan kommentoinut. Kaverihan saattoi tietää tästä. Tai kun mun tuttu sanoi syöttävänsä nakkia vauvalleen, en tälläkääm kertaa kommentoinut suolasta, koska en halunnut puuttua asiaan.
Kertaakaan en ole hykerrellyt tyytyväisenä miettien, että tietäisin jotain paremmin vaan puhtaasti ajatellut, et tietääköhän äiti näistä suosituksista. Itse olin vauvan alkutaipaleella aivan pihalla uniasioista ja luulin, että kuukauden ikäinen jaksaa valvoa 2h putkeen. Mietin ja pohdin näitä, mutta eipä kukaan uskaltanut kommentoida. Ite toivon, että olispa uskaltanut niin oisin saanut uniasiat paljon nopeammin kuntoon.
Ymmärrän! Ja mäkin kyllä uskon samaan ? Mutta näistä esimerkeistä niin mun mielestä tuo nokkamukista juominen ei ihan sovi joukkoon. Nokkamukista on eri koulukuntia puolesta ja vastaan ja hekin, jotka ovat vastaan, tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, ettei niistä ole haittaa alle 2-vuotiaalle. ?
No se on kyllä totta, että noi asiat mitä luettelin ei ole ns. samanarvosia. Ehkä mun pointti olikin se, että helposti jättää kommentoimatta aina ettei vaan loukkaisi vahingossakaan. ?
Oot kyllä ihan oikeassa tässä. En tiedä itekään, olisinko sanonut vastaavassa tilanteessa, vaikka nakit on pahaksi aikuisillekin ??
Siis joo, ei varmastikaan kaikki! Luin kommenttini uudelleen, niin aika kärjistäen kirjoitin, vaikkei ajatus ehkä ollut niin jyrkkä ? lähinnä siis, että jos ei ole pohtinut/kysynyt neuvoja tms. niin en tiedä, mikä tarve (pakko) kommentoida. Totta kai ystäväporukassa keskustellaan asioista ja mahdollisista vaihtoehdoista, mutta tuo “PAKKO kommentoida” kuulostaa ehkä yhtä jyrkältä kuin edellinen kommenttini (imetyshuurujen piikkiin) ?✌️ tapoja esittää asiat on useita. ?
Haha ? Joo niinpä! Ja oon kyl niin samaa mieltä tosta, että asiat voi esittää niin monella tapaa. Saan usein rakentavaa palautetta, mutta kyllähän se nyt paistaa läpi heti onko se vilpitöntä vai ei! Ainakaan ne ei koskaan ala “pakko kommentoida” sanoilla ??
Musta semmonen on hyvä sääntö, että jos kuvan postaaja EI PYYDÄ mitään neuvoa tai kommenttia jostain tietystä asiasta, niin sitten jätetään ne neuvot kirjoittamatta. Sehän on tosi alentavaakin, kun lähetetään jostain ihan varmasti postaajalla hallussa olevasta asiasta “hyvää tarkoittavia” (yeah right) kommentteja, ihan kuin se postaaja ei ollenkaan osais ajatella omilla aivoillaan. Sä vedät tosi hyvin, oot yks mun äiti-idoleista ja muutenkin ihana tyyppi! ❤️
Toi on kyl oikeesti aika hyvä sääntö. Nyt ku sanoit, niin aion kyl alkaa noudattaa tätä entistä tarkemmin iteki! 😀 Voi vitsi, mikä kohteliaisuus, kiitos ihan superpaljon! <3
Ihan pakko on nyt jättää tähän kommentti että hyvin sää vedät?? <3 (anteeksi aloitukseni)
Ikävää että pitää aina joutua miettimään mistä niitä sanomisia löytyy. ?
Aww kiitos ❤️?
Pakko kommentoida, että meilläkin kakkonen kyllä on avoimena olevan telkkarin äärellä, kun ykkönen katsoo lasten ohjelmia. Hyi minua 🙂 Eipä se sitä ruutua tuijota, lelut on kivempia. Ja se tutti. Otettiin käyttöön jo synnärillä. Ja tuttipullo myös. Ja hyvin on imetys sujunut. En vaan jaksa tällä kertaa stressata näitä. Kuten en enää monesta muustakaan asiasta, mistä ensimmäisen kohdalla jaksoin. Nyt mun päätavoite on nauttia vauva-ajasta. Mä luulen ja uskon, että sillä on enemmän vaikutusta mun lapsiin kuin sillä onko ne nähnyt telkkaria vauvavuoden aikana. Eniten mua on harmittanut, että ykkösen kohdalla stressasin ihan liian monesta asiasta ja vauva-ajasta nauttiminen jäi vähän taka-alalle. Mun mielestä nuo ns. neuvovat kommentit vain lisää äitien paineita ja ajaa kauemmas siitä, millä on oikeasti merkitystä. Mutta ihanaa vauvavuoden jatkoa, nautitaan tästä ajasta, vaikka telkkarin äärellä ja tutti vauvan suussa, jos niin on kaikilla mukavinta 🙂
Just tämä! Mäki stressasin iha hitosti kaikkea ja tiedän edelleen esikoisen takia varmaan joka ikisen suosituksen! Mutta koen aivan liian vaikeaksi noudattaa jokaista. Siis sillee vaikeaksi, että miksi tehdä elämästä niin hankalaa? Ei huvita! Huvittaa nimenomaan nauttia tästä vauva-ajasta.
Loistopostaus! ?????? Nyt tiedän mitä linkkaan, kun jonkun ”on pakko kommentoida”. ?
??
Ihanaa, kun olet äitien rehellisenä äänenä. <3 Ihailen, kuinka osaat kirjoittaa ajatuksiasi esille.
En minäkään edes hyvien ystävieni kaikkia kasvatustyylejä hyväksy tai tee asioita samalla tavalla kuin he, mutta ei se oikeuta minua jokaisesta asiasta heille mainitsemaan, jos ei satu minua miellyttämään. Olen kyllä huomannut, että väsyneenä on vaikeampi suodattaa omia ajatuksiaan ja sitten saattaa pahoittaa toisen mielen, jos pääsee sammakoita suusta. Kyllä ne paineet kasaantuu niistä hyväntahtoisistakin kommenteista, vaikka itse tietää, että on hyvä juuri tällaisena ja että muutkin tekevät asiat omilla itselleen sopivilla tavoillaan oikein. Kaunistelu sikseen ja jatka vaan samaan malliin. 🙂
Voi että, kiitos kauniista sanoista! ?❤️ Mä osaan kirjoittaa, mutta en osaa puhua about ollenkaan hankalista asioista ? että taitonsa kullakin ?