Nyt neljän vuoden kokemuksella uskallan väittää, että mun on mahdoton nukkua levollisesti lasteni vieressä. Vuorottelen edelleen mielessäni ajatuksiani aiheesta: joko ymmärrän, että en vain ole perhepeti-ihmisiä ja toisaalta taas hävettää, että nukun niin huonosti OMAT IHANAT LAPSET kainalossa. Mikä mussa on vikana? “Ihminen on luotu nukkumaan toisen vieressä” Otsikossa näkyvän lauseen saan joka kerta vastaukseksi,…
Tunnesiteen syntyminen – Oliko se erilaista kuopuksen kohdalla?
Toivepostaus Sain edelliseen tekstiini kommentin: “Olisi ihan mahtavaa, jos voisit kertoa vähän tunnesiteen syntymisestä toiseen lapseen. Se teksti, jossa kerroit vaikeuksista tunnesiteen kanssa esikoisen kohdalla, oli minulle tosi tärkeä. Meillä on toinen lapsi haaveissa ja toivon niin kovasti, että saan toisella kertaa aivan erilaisen kokemuksen.” Tää oli musta tosi hyvä idea ja oon iteki paljon…
Kotiäitiyteni laatu alkaa laskea 1,5 vuoden jälkeen
Olen palannut töihin. Vietin kuopuksemme kanssa kotona 1v11kk. Nyt, kun kotiäitiys on ohi, voin sanoa (okei, sanoin mä jo sen aikana), että mun maksimiaika kotiäitiyttä on 1,5 vuotta. Sen jälkeen minun läsnäoloni laatu lasten kanssa laskee kuin lehmän häntä ja yhteisestä ajasta tulee jollain tavoin jopa pakkopullaa. Mitä kahteen kotiäitivuoteen mahtuu? Kuopuksen kanssa kotona vietettyyn…
10 vinkkiä, miten helpottaa leikki-ikäisen aamuja
Meidän päiväkotiaamut ovat viime aikoina olleet aika…tunnerikkaita. Pyysin instagramin puolella apua aamutoimien sujuvuuteen ja itse lähtöön ja sainkin ihan loistavia vinkkejä! Useampi pyysi minua jakamaan ne, joten tästä postauksesta löytyy. Kuvituksena postauksessa toimii minun valinta aamujen helpotukseen ja sen askartelu. Lähteminen aiheuttaa joka aamu kiukkua ja kyyneliä Aamuisin(kin) tyttäremme venyy ja vanuu, ja aikansa kun…
Pojan kanssa on vaikeampi olla sukupuolisensitiivinen
Muistan ihmetelleeni esikoistyttäreni aikana keskusteluja, joissa aiheena oli sukupuolisensitiivisyyden “haastavuus”. Erityisesti poikien äidit puhuivat tästä ja minä – tytön äitinä – en saanut ajatuksesta yhtään kiinni. Nyt pojan(kin) äitinä ymmärrän, mitä keskusteluissa meinattiin. Pojan kanssa sukupuolisensitiivisyys on vaikeampaa… tai ainakin siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kuuntele podcastini sukupuolisensitiivisyysaiheesta alta: Käräytin itseni värien sukupuolittamisesta sovittaessani pojalleni…
