Postaan tällä viikolla joka päivä vuosi sitten, vasta synnyttäneenä, kirjoittamiani fiiliksiä, koska sunnuntaina meidän vauvavuosi päättyy. Nää tekstit on tosi autenttisia: ihan puhdasta juuri synnyttäneen äidin tunteiden virtaa, joten se saattaa olla paikoin melko sekavaakin. Viidentenä vuorokautena synnytyksen jälkeen pistin miehen kauppaan hakemaan minigrippejä, jotta sain luotua illuusion vapaudesta pakastetuilla maidoilla: Olisin vapaa lähtemään yksin…
Arki
Parhaat leikit lasten kanssa, kun äidillä on darra
Tuossa pari viikkoa sitten tuli oltua kavereiden kihlajaisissa ja siinä 04.30 nukkumaan mennessä ehdin hetken ennen sammum..nukahtamista miettiä, että tuun kuolemaan seuraavana päivänä. Lapsia kun harvemmin kiinnostaa, onko äidillä darr….väsy vai ei. Pyysin teiltä vinkkejä, miten voisin huolehtia lapsistani mahdollisimman vähäisellä osallistumisella ja jaan ne teillekin (enemmän itselleni) tulevaisuuden varalle. Parhaat leikit lapsien kanssa, kun…
Kolmevuotiaamme ruutuaika ja parhaat lastenohjelmat
Meillä on usein televisio päällä. Suureksi osaksi se pyörii taustalla: ehkä jopa enemmän mua varten. Aikoinaan kotoa poismuuttaessa mulle tuli tapa siitä, että laitoin frendit tai sinkkuelämään pyörimään muka “seuraksi”. Sarjat vaihtui vuosien myötä ja nyt ne onkin muuttuneet lastenohjelmiksi. Niin kauan, kun lapsi valitsee ensisijaisesti jonkin muun kuin tv:n katselun, koen ruutuajan olevan hallinnassa…
Sormiruokailu ja sotkuhelvetti – Mun vahvuus äitinä
Saan instagramin puolelle joka kerta useamman viestin, kun jaan kuvan lapsestani sormiruokailemassa puuroansa. Useimmat viestit ovat tyyliä “apua, mä en ikinä pystyis antaa lapsen syödä ite puuroa, ku sotku on tollanen!“. Ymmärrän täysin! Sotku on järkyttävä ja sitä puuroa on aivan joka paikassa. Koko vauva pitää pestä ruokailun jälkeen vaipan sisustaa myöden ja lattia ja…
Uhmamonttu syvenee – Helmipurkki rientää apuun!
Kerroin jo aiemmin, kuinka meidän kolmevuotiaalla ääni on muuttunut aika hankalaksi ymmärrettäväksi. Tuon tekstin jälkeen uhmamonttu on vaan syventynyt ja ulina muuttunut sietämättömäksi. Oltiin neuvottomia, joten apuun riensi helmipurkki! Kitinä ei ärsyttänyt enää vain meitä vanhempia, vaan myös kolmevuotiastamme Ulina sai sellaisia äänentaajuuksia, että ei enää kertakaikkiaan ymmärretty enää, mitä lapsi yrittää sanoa. Se turhautti…