Kerroin jo aiemmin, kuinka meidän kolmevuotiaalla ääni on muuttunut aika hankalaksi ymmärrettäväksi. Tuon tekstin jälkeen uhmamonttu on vaan syventynyt ja ulina muuttunut sietämättömäksi. Oltiin neuvottomia, joten apuun riensi helmipurkki!
Kitinä ei ärsyttänyt enää vain meitä vanhempia, vaan myös kolmevuotiastamme
Ulina sai sellaisia äänentaajuuksia, että ei enää kertakaikkiaan ymmärretty enää, mitä lapsi yrittää sanoa. Se turhautti jo valmiiksi turhautunutta lastamme entisestään ja sitä myötä myös meitä. Tiedänhän minä edelleen, että meneillään on vain vaihe ja varmasti tärkeä kehitykselle ja sitä rataa, mutta pitäähän meidän nyt ymmärtää toisiamme! Siispä kysyin instagramissa ehdotuksia ja helmipurkki tuntui meille sopivimmalta (lue: viimeiseltä vaihtoehdolta).
Lapseni saa helmen neutraalista käytöksestä – ei “hyvästä”
Helmipurkin idea meillä on se, että pieniä erivärisiä palluroita voi tienata vain käyttäytymällä neutraalisti. Ei tarvitse olla “kiltti” tai “reipas” tai muutakaan vastaavaa vaan esimerkiksi puhua niin, että saamme selvää. Kun helmiä on tietty määrä (olisikohan karkea arvio 10-15), päästään purkissa rajamerkkiin ja lapsi saa palkinnon. Ensimmäinen palkinto oli Tampereen reissulla Mikko Mallikas -paita alennuksesta, mutta se voi olla kaikkea eväsretkestä leffailtaan ja harvemmin käydystä leikkipuistosta tanssikisaan.
Helmiä ei menetetä, paitsi “ääritapauksissa”
Helmien menettämisestä sain muutaman viestin instagramissa. Muutama seuraaja oli sitä mieltä, että ansaittuja helmiä ei saisi ottaa pois. Se saattaa vaikuttaa motivaatioon ja ymmärrän kyllä tuon ajatuksen. Meillä kuitenkin helmiä voi myös menettää, mutta vain ääritapauksissa. Niitä on ollut nyt kolme. Yksi niistä tilanteista on ollut sellainen, että tyttö löi löylykauhalla isäänsä. Toinen menetys tapahtui, kun hän karkasi ja kolmas sen takia, kun nukutusralli kesti 1,5 tuntia. Kaikki tilanteita, jotka lapsi varsin hyvin tietää “vääriksi”. Kahdesta ensimmäisestä hän sai helmen takaisin, kun pyysi anteeksi.
Helmiä ei menetetä lapselle täysin normaalista käyttäytymisestä
Helmiä ei menetetä lapselle normaalin käyttäytymisen takia. Toki tiedän, että purkkiin johtanut ulina on sitä myös, mutta nyt tarkoitan esimerkiksi kiukkukohtauksia, yleistä uhmaa, itkemistä, suuttumista, raivoa, väittelyä ja niin edelleen. Ei ole tarkoitus kitkeä noita tunteita pois, mutta semmoinen tavaksi tullut kitinä sai riittää. Edelleen meillä nähdään kaikkia noita luettelemiani tunteita ja se on ihan ok – jopa suotavaa! Kertaakaan ei ole helmiä lähtenyt tuollaisesta käytöksestä eikä lähde.
Helmipurkki on toiminut toivotusti nämä pari viikkoa, mutta tuskin enää kovin pitkään
Tähän mennessä tämä pallurapurkki on toiminut juuri niin kuin toivoinkin, mutta olisin hölmö, jos kuvittelisin sen toimivan ikuisesti. Seuraava vaihe on varmasti jo nurkan takana, joten nautitaan nyt, kun tämä vielä tehoaa. Toki tämä tapa vaatii vanhemmiltakin panostusta, mutta vielä se on ollut vaivan arvoista. Palataan asiaan viimeistään parin viikon kuluttua 😀
Ihanaa ja kamalaa olla näin tarpeellinen
Pikkulapsiarkeenkin turtuu – Mistä sitten kirjoittaa?
Parasta kotivanhemmuudessa
Kiitos! Inspiroiduin helmipurkista ja teimme saman ikäiselle lapselle oman version. Ongelmana siis on ollut pikkuveljen lyöminen ja töniminen huomionhakumielessä. Nyt meidän pojalla on lähtökohtaisesti päivässä viisi tarraa käytössä. Jos veljeä tönii, lyö tai selkeästi fyysisesti kiusaa, menettää yhden tarran
Päivän lopuksi tarrat liimataan taulukkoon. Kun koko taulukko ( 25 tarraa) on täynnä, pääsee esim. isin kanssa kylpylään. Lyömiset ja tönimiset ovat oikeastaan pari päivää olleet poissa. Meillä huonosta käytöksestä menettää tarroja, mutta pienemmän lyöminen on mielestäni sellainen asia, että siitä pitääkin saada seuraamus.