Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Maidon pumppausta varalle eli illuusio äidin vapaudesta

Postaan tällä viikolla joka päivä vuosi sitten, vasta synnyttäneenä, kirjoittamiani fiiliksiä, koska sunnuntaina meidän vauvavuosi päättyy. Nää tekstit on tosi autenttisia: ihan puhdasta juuri synnyttäneen äidin tunteiden virtaa, joten se saattaa olla paikoin melko sekavaakin. Viidentenä vuorokautena synnytyksen jälkeen pistin miehen kauppaan hakemaan minigrippejä, jotta sain luotua illuusion vapaudesta pakastetuilla maidoilla: Olisin vapaa lähtemään yksin jonnekin, jos vain haluaisin.

Nukkuuko vastasyntyneet tosiaan näin paljon?

Eka stressinaihe: nukkuiko pikkuvauvat tosiaan näin paljon vai onko hänellä jokin hätänä? Onneksi neuvolasta tullaan käymään kotona. Painonnousu jännittää jälleen myös. Viimeksi koko vauva-arki pyöri painon ympärillä ja en millään jaksaisi samaa stressiä uudelleen. Kunpa paino olisi noussut hyvin. Vauva on nukkunut nyt 4h putkeen enkä malta olla herättämättä. Aika syödä!

Toisen lapsen kanssa on huomattavasti rennompi meininki

Tällä kertaa vauvanhoidossa huomaan olevan ihan erilainen meininki. Muistan kun esikoisen kanssa olin supertarkka että kello 8 oli tehty aamupesut ja vaatteet puettu, mutta nyt olen paljon chillimpi. Odottelen ihan rauhassa, että tulee kakka ja teen kakkavaipan vaihdon kanssa samaan aikaan pesut. Kello voi olla helposti vaikka 10. Eihän se nyt herranjestas kellonajasta ole kiinni, koska ne silmät tai napa putsataan, kunhan sen tekee säännöllisesti. Esikoisen kanssa vaihdoin usein imetyksen yhteydessä öisin myös vaipan – kakkaa tai ei. Nyt en kyllä vaihda yöllä muuta kuin kakkavaipat. Ihan hullun hommaa herättää itsensä lisäksi myös vauva monesti yössä!

Haluan illuusion vapaudesta, vaikka vauvasta en haluaisikaan oikeasti olla erossa

Jälleen laitoin miehelle kauppalistaa, jotka pitää tuoda töistä palatessa: Pieniä minigrip-pusseja, jotta voin alkaa pakastaa maitoa. Tämä on enemmänkin sellainen ”äidin mielenhoidollinen” -juttu! Ei oo mitään menoja tai edes tarvetta päästä minnekään ilman vauvaa, mutta haluan että pakkasesta löytyy maitoani varmuuden vuoksi. Se on sellainen psykologinen ”helpotus”, että tiedän minulla olevan mahdollisuus vaan yhtäkkiä lähteä vaikka lenkille tuulettumaan eikä vauva kuole nälkään. Niin kuin hän nyt parissa tunnissa nälkiintyisi, mutta niin kuin sanoin – tämä on tällainen mun mielenterveydelle tarkoitettu helpotus.

Pari vinkkivitosta alakerran synnytyksen jälkeisiä kiristyksiä helpottamaan

Tilasin miehen kauppareissulta myös Ceridal -öljyä, josko se auttaisi hieman sen yhden alakerran kireän tikin kinnaukseen. Kuulin pari muutakin alapään toipumista helpottavaa kikkaa: jäiset siteet ja ilmakylvyt. Niinpä oon kulkenut koko päivän ilman housuja pitkässä tunikassa ja istunut pyyhkeiden päällä. Lisäksi kaalinhaju on taas vakio liiveissäni. Kaalinlehdet auttavat vanhan kansan mukaan maidonnousuturvotuksiin. Liekö totta, mutta kaikki kikat ovat tervetulleita!

Pienikin fyysinen rehkiminen on vielä muuten hyvin voivalle keholle liikaa

Kävin hakemassa tänään ensimmäistä kertaa taaperon hoidosta noin kilometrin kävelymatkan päästä. Menomatkalla tuli järkyttävä hiki, joka haisi tosi pistävälle. Muistan tämän viime raskauden jälkeisestä ajastakin. Taapero juoksi innoissaan luokseni ihan kuin aina ennenkin. Vaunuteltiin takaisin ja alkoi hieman pyörryttää: tuplavaunut ovatkin yllättävän raskaat, kun kyydissä on kaksi lasta. Kotiinpäästessäni huomaan, että kirkasta jälkivuotoa on tullut koko pikkuhousunsuojallisen verran. Taisi olla hieman liikaa tuo urheilusuoritus, vaikka ei sekään sen kummempi.

Huomenna tulee viimeinen Viikko vauvan kanssa -postaussarjan teksti. Miltä se uusi arki tuntui viikon totuttelun jälkeen ja miltä näyttää tulevaisuus käytännön järjestelyjen kera?

Katso alta video, joka julkaistiin meistä pian synnytyksen jälkeen Vaasan Keskussairaalan sivuilla.