Kaupallinen yhteistyö Jasmin Designin kanssa.
Lapsen syntymä saa vanhemman päässä aikaan jotain suurta. Minä en ollut poikkeus. Mikään ei yhtäkkiä ollut minulle tärkeämpää kuin se, että pystyin pitää vauvastani huolta. Hänen ruokkiminen oli iso osa sitä. En enää välittänyt, otinko tissini esiin ravintolassa vai lentokentällä.
Vauva itki nälkäänsä ja minulla oli paidan alla 24/7 auki oleva kiska, josta hän sai itselleen täydellistä ravintoa.
Muistan kyllä miettineeni, mitä eräs mieheni kavereista sanoisi, jos näkisi minut nännit paljaana kahvilassa – hän nimittäin oli somessa ilmaissut selkeästi kantansa julki-imetykseen. Se oli sama kuin minulla ennen omaa lasta – eri kuin mikä se oli viime vuoden toukokuun jälkeen. Juuri tästä syystä en koskaan tarkoituksella tee kenenkään oloa kiusalliseksi imettämällä keskellä huonetta vaikka synttäreillä. Ne varsinkin, joilla ei lasta ole, eivät osaa nähdä tuota toimitusta niin luonnolliseksi kuin esimerkiksi mieheni, joka käveli vauvamme ensimmäiset viisi kuukautta aina tilaan, jossa imetin tai pumppasin.
Olisin voinut alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain.
Nyt imetyskerrat ovat vähentyneet yhteen kertaan päivässä ja tuokin on enemmän tapa kuin “tarve”, joka tulee loppumaan varmasti viikon sisällä. Tämä on tuntunut olevan minun ja Kipinän yhteinen päätös. Oloni oli pitkään todella ristiriitainen, mutta helpotti huomattavasti kun vauva itse lopetti rinnalle tulon päivisin. Mitä imetysonnistumiseen tulee, minulle paras neuvo oli ja on: luota vauvaasi, hän tietää mitä hän tekee. Niin uskomatonta kuin se onkin, vauva tietää, tuntee ja säännöstelee maidon itse. Sen jatkuvan stressaamisen sijaan, olisin voinut hakata tuota lausetta päähäni ja alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain.
Koska takana on omasta mielestäni aikamoinen epäonnistumisten värisuora (raskautumisen ongelmat, raskauden ennenaikainen keskeytyminen, synnytyspettymys), olen niin niin niiiiiiin kiitollinen imetyksen onnistumisesta. Imetysonnistumisen avulla olen voinut tuntea harvinaista ylpeyttä kehostani ja itsestäni. Tästä syystä pyysin mieheltäni lahjaksi Jasmin Designin äidinmaitokorun, joka sisältää ihan viimeiset maidot, jota minusta lähti irti. Joka kerta kun katson sormusta, toivon sen muistuttavan minua siitä, että kehoni onnistui jossain. Vaikka se otti mielestäni liikaa aikaa raskautuakseen, ei jaksanut kantaa Kipinää täysiaikaiseksi eikä synnyttää alateitse, se silti ruokki lapseni viisikuukautiseksi. Ruokki, kasvatti ja kehitti vauvani melkein puolivuotiaaksi.
Kiitos imetys: kivisestä alusta huolimatta palautit hieman luottamusta pääni ja kehoni välille.
Kurkkasitko jo instagramin ja facebookin puolelle, josta löytyy kauniiden Jasmin Design –korvakorujen arvonta! <3
Äiti kanssa says
Ihanaa, että teidän imetys on onnistunut, vaikka muu ei aluksi mennytkään niin kuin oli suunniteltu. Tykkään lukea blogiasi, olen seurannut sitä alusta asti ja huomannut miten olet muuttunut matkalla. Toivottavasti vielä tulee kuitenkin päivä, jolloin tekstistäsi ei tunnu läpi se, että sinusta tuntuu siltä, että petit lapsesi kun synnytys käynnistyi liian aikaisin. Se ei ollut vikasi, etkä olisi voinut tehdä mitään sen estämiseksi. Älä tunne turhaan syyllisyyttä asiasta johon et voinut vaikuttaa. Anna kropallesi anteeksi. Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnaavalta, toivon oikeasti teille kaikkea hyvää. Olette loistavia vanhempia.
ShittySarianna says
?? kiitos ihanasta kommentista ? et todellakaan kuulosta saarnaavalta vaan oot ihan oikeassa. Tuntuu itestäkin, että oon vuodessa muuttunut enemmän kuin lähes koko elämäni aikana.. ei siis ihme, jos sen huomaa teksteistäkin ?
Satu K. says
Ihana kirjoitus! Nuo äidinmaitokorut on kyllä niin kauniita ja se tunnelataus, joka niihin liittyy, saa mut liikuttumaan. Ennen lapsen saamista mulla ei ollut oikeastaan imettämisestä mielipidettä suuntaan tai toiseen, muuten kuin että se on luonnollinen asia. Nyt kun omaa imetystaivalta on takana kohta 8 kuukautta, tuntuu jo tavallaan haikealta, että se tulee joskus päättymään. Vaikka odotankin, että ei tarvitse kotoa lähtiessään miettiä onko vaatteet imetysystävälliset. 😀
Vierailija says
Olipa kaunis kirjoitus!
Imetys on ollut itsellenikin tärkeää hätäsektion jälkeen, koska juuri se on asia, joka vaikeasta alusta huolimatta sujuu normaalisti. Nyt lapseni on kohta vuoden ja tuntuu kyllä haikealta ajatus, että imetys ei välttämättä enää pitkään jatku. Ennen ajattelin taaperoimettäjien olevan vähän hulluja, mutta nyt olen sitä mieltä, että lapseni saa itse päättää, milloin ei enää imetystä tarvitse.