Kaksi ei mene siinä missä yksikin… Vaan helpommin!

Sosiaalisessa mediassa vilisee kysymys “meneekö toinen lapsi siinä missä ekakin?” ja muistan miettineeni tuota itsekin. Nyt mulla on – todennäköisesti hieman epäsuosittu – mielipide asiaan ja se on, että menee – jopa helpommin!

Toisen ollessa pikkuvauva olisin vastannut toisin

Usein tuntui, että molemmat lapset jäivät tietyllä lailla paitsioon, kun en osannut olla kummallekaan “tarpeeksi hyvä”.

Niin kuin kaikessa, tässäkin on pieni juju. Se on se, että kaksi ei mene siinä kuin yksikin, jos muut lapset ovat noin alle kolmevuotiaita. Silloin vauvasta huolenpidossa on haasteita – varsinkin, jos vauva on tyytyväinen vain sylissä, kuten meidän kuopus. Tuona aikana opin tekemään lukemattomia asioita vasemmalla kädellä ja varpailla. Muistan eräänkin kerran, kun ihan sujuvasti leikin varpailla silloin 2v esikoisen kanssa jotain nukkeleikkejä samalla kun imetin vauvaa. Usein tuntui, että molemmat lapset jäivät tietyllä lailla paitsioon, kun en osannut olla kummallekaan “tarpeeksi hyvä”.

Noin kahden vuoden jälkeen tilanne helpottaa huomattavasti

Kun kuopus alkoi olemaan noin 1,5-vuotias, jokin alkoi muuttua. Esikoinen oli tuolloin reilu 3,5v ja hän alkoi kai huomata, että tuosta alun perin liikkumattomasta mötikästä saattaisi saada kivan leikkikaverin. Hän alkoi ottaa pikkuveljeä mukaan leikkeihin ja uskon vakaasti, että se oli syy, miksi kuopus oppi puhumaan niin varhain. Hän halusi tulla ymmärretyksi leikeissä eikä varmaan ole sattumaa, että hänen ensimmäiset sanansa olivat samoja, joita leikkiessä käytetään.

2- ja 4-vuotias sisaruspari menee helpommin kuin yksi

Jos lapsilleni tekee majan, he pysyvät siellä keskenään monta tuntia.

Nyt, lasten ollessa 2,5- ja 4,5-vuotiaita, on helpompaa, kun heitä on kaksi. Heistä on seuraa toisilleen ja he leikittävät toinen toistaan. Kun hoitopaikkaan pyydetään vain toista helpottaakseen meidän arkea (KIITOS LÄHEISET!!), saatan kieltäytyä, koska jos kotona on vain toinen, minun pitää leikittää lasta! Kaksi on helpompi myös hoitopaikoissa: jos heille tekee majan, he pysyvät siellä keskenään monta tuntia. Toki tässä iässä huomaan riitojen lisääntyvän, mutta pitää varmaan koputtaa puuta, kun ne ovat olleet vielä aika kesyjä. Lisäksi riitakaudetkin tuntuvat menevän aalloittain, joskus tapellaan joka asiasta ja joskus menee pitkiä aikoja ilman konflikteja.

Herääkö vauvakuume, kun kaksi menee niin helposti?

Kahden mennessä niin kevyesti huomaan välillä pohtivani kolmatta lasta. Pohtiminen yleensä loppuu aika nopeasti, koska uskaltaisinko rikkoa tätä taikaa kolmannella? No en. Huomaan, kuinka minusta tulee jatkuvasti mukavuudenhaluisempi ja tiedostan, että mitä mukavammaksi elämä tietyin tavoin muuttuu, sitä kauemmaksi ajatukset kolmannesta lapsesta karkaavat. Toki iän mukana tulee myös uusia haasteita, mutta sellainen jatkuva jaloissa roikkuminen helpottuu ja ihan oikeasti saatan olla jopa suht tarpeeton vaikka keskellä päivää! Ihanaa ja outoa!

Mitä mieltä te ootte: Meneekö kaksi siinä missä yksi?