Tätä kysytään multa tosi usein ja nyt päätin vastata tähän oman mielipiteeni. Täältä se tulee: en tiedä! Lisäksi tahattoman lapsettomuuden tuskaa kokeneena haluan ilmaista, että ikäeron ennalta suunnittelu ei usein ole realistista tai ainakaan millään tavoin varmaa.
Mulla on kokemusta nyt vajaa kuusi kuukautta 2v3kk ikäerosta ja sanoisin, että juuri tässä iässä (kuten varmaan kaikissa muissakin) on sekä hyvät että huonot puolet.
2v3kk ikäeron parhaat puolet:
- Samaan konkurssiin valvomiset
- Kumpikaan lapsista ei tule muistamaan aikaa ilman toista
- Heistä on nopeasti seuraa toisilleen ja varmaan jossain vaiheessa ikäero ns tasoittuu entisestään ja osaavat leikkiä samoilla leluilla
- Taapero on jo sopivan omatoiminen
- Taapero ehti juuri siihen ikään, että päikkärit ei tarvitse olla minuutilleen samaan aikaan, joten voin ajottaa molempien unet samaan aikaan
2v3kk ikäeron haasteellisemmat puolet:
- Taapero ei ole vielä täysin omatoiminen
- 2,5v ei vielä osaa varoa vaan pitää kyllä herkeämättä vahtia ettei pikkusisarusta heitetä dublolla päähän
Enemmän kuin ikäero tähän(kin) asiaan vaikuttaa mielestäni laps(i)en luonne. Meillä isosisko on ollut veljeään kohtaan hyvin hellä ja hoivaava jo siitä asti, kun veikka oli vielä mahassa. Sen osalta mikään ei muuttunut synnytyksen jälkeen vaan edelleen sisko tarjoaa veljelle tuttia, on vaipanvaihtoapuna, antaa leluja, laulaa ihhaahhaa -laulua kun sisarusta itkettää tai hokee “ei hätää vauva, äiti tulee pian”.
Miten me olemme vaikuttaneet sisarusten lämpimiin väleihin? No taaskaan en voi ottaa minkään luokan kunniaa. Olemme toki varoneet käyttämästä vauvaa syynä mihinkään esteisiin tai kieltoihin, niin kuin jo aiemmin sanoin. Esimerkiksi yritän välttää sanomasta “äiti ei nyt pääse tekemään asiaa x, koska vauva pitää imettää” tms. Toki näitä silloin tällöin pääsee suusta, mutta suht harvoin. Lisäksi yritän osallistaa taaperoa mahdollisimman paljon vauvan hoitoon. Hän nimittäin on muutenkin juuri siinä iässä, kun koko ajan pitää ‘auttaa’. Tässäkin siis vastaan, että esikoisen luonne on ratkaisevassa asemassa.
Kysyin myös instagramissani, mikä ikäero ei oman kokemuksen perusteella ole ehkä ihan paras ja kaksi ikäeroa nousi ylitse muiden. Toinen näistä oli 1,5v ja sen alle jäävä ikäero. Tämä siksi, että vanhempikin lapsi tarvitsee vielä paljon apua arkeen. Eräs kuvailu oli mielestäni hyvin kuvaava: on yhtä aikaa kaksi eri-ikäistä vauvaa tarpeineen. Myös noin 3 vuoden ikäero koettiin haastavana, koska vanhemmalla lapsella alkaa rankin tahtoikä juuri kuin vauva syntyy. Mutta näissäkin erikseen sanottu, että varmasti enemmän luonteesta kiinni. Nämä iät silti selkeästi nousi eniten esille.View this post on Instagram
Meillä on oman pikkuveljeni kanssa 3v3kk ikäeroa ja äitini mukaan, olen ollut hyvin samanlainen isosisko. Jos jostain meille tulisi todennäköisesti sisarusten välille “ongelma” on se sama kuin minulla ja veljelläni lapsena: loin kaikesta sisarukseni draamasta omaani. Jos veljeni oksensi, minä aloin itkeä. Jos veljeäni toruttiin, minä pahoitin mieleni. Mutta aika aikansa kutakin, jossain vaiheessa tuokin vaihtui niinpäin, että lavastin veljeni kaikkeen syylliseksi.
Huusin vauvalle ja nyt hävettää
Kolmevuotias jätti päiväunet kokonaan pois ja aikaisti aamunsa pahimmillaan kello viiteen!
Kun esikoinen tuleekin tuplana
Meillä esikoinen on 7 v, toinen 4v, kolmas 2 v ja neljäs 3 kk. Kaksi ensimmäistä on poikia ja kaksi jälkimmäistä tyttöjä. Kun esikoinen on kotona, niin pojat leikkivät paljon keskenään ja tyttö yrittää mukaan, mutta useimmiten ei kelpaa mukaan leikkiin. Kun esikoinen on koulussa, niin 2 v ja 4 v leikkivät yhdessä. Huomaa kyllä selvästi että aivan erilaiset leikit kummallakin “parilla”.
Meillä lapsilla 3 vuotta ikäeroa ja mun pää on sulaa. Itsenäinen, ihana ja reipas kolmevee taantui vauvan synnyttyä huutavaksi uhmakiukkupakkaukseksi eikä ole palannut entiselleen. Pahin mahdollinen ikäero, jos multa kysytään!
Meillä pojilla ikäeroa 1v5k ?? Kun ensimmäistä yrittäessä selvisi, että joudumme ivf-hoitoihin, päätimme miehen kanssa, että jos yksi saadaan niin ennemmin otetaan riski, että toinen tulee heti perään kuin että ei tule ollenkaan. Onnekkaita olimmekin kun raskauduin toisella kerralla luomusti melko heti ❤️ Veljekset on nyt 6v ja 5v ja elämä heidän kanssaan on vasta viimeisten vuosien aikana helpottanut ? Isoveli oli alussa kaikkea muuta kuin kuin hoivaava isoveli. Vähän isompana taas erilaiset luonteet mutta yhteiset kiinnostuksen kohteet teki elämästä yhtä jatkuvaa tappelua ja kilpailua keinoja kaihtamatta ? “Hälläväliä” luonteella varustettu pikkuveli on edelleenkin oikein mestari vinguttamaan tarkkaa ja pedanttia isoveljeä ? Viime syksynä perheemme kasvoi pikkusiskolla ❤️ Ikäeroa poikien kanssa siis reilu 6v ja vajaa 5v. Ihana, että saan kokea vauva-arjen vielä! Ensimmäisen kanssa kaikki oli niin uutta ja kun tyyppi painoikin kotiin tullessaan vain reilun pari kiloa, vauva-ajasta ei osannut täysillä nauttia. Toisen synnyttyä elämä oli taas aikamoista haipakkaa, että hirveesti ei kerinnyt vauvajuttuja fiilistelemään ? Tällä hetkellä tämä isompi ikäero tuntuukin oikein hyvälle. Isommat on omatoimisia ja välillä isonakin apuna arjessa. Toivoisin kuitenkin, että sisaruksille tulee ikäerosta huolimatta läheiset välit toistensa kanssa ihan aikuisinakin ??❤️
Ompa ollut mukava löytää blogisi. Tai ensin löysin instatilisi. Osittain saman oloinen polku meillä vanhemmuuteen ja esikoisen keskosuus ja nyt melkein saman ikäiset kuopukset. Meidän esikoinen syntyi 2014 kolmannen ivf:n tuloksena. Minulle puhkesi raskausmyrkytys joten hän syntyi käynnistettynä rv 34+0 . Painoi 1785g ja pituutta 45cm. Kuopusta sitten tahkottiin taas monta vuotta ja monta ivf hoitoa mentiin taas. Kunnes 8/19 poitsumme syntyi. Itse olen tyytyväinen tähän 5 vuoden ikäeroon vaikka aluksi haaveilimme huomattavasti pienemmästä ?