Ei pojat käytä mekkoja!

“Äiti, mä haluan laittaa mekon”, sanoi poikani ensimmäisenä herättyään. “Ai mekon?“, kysyin ja rehellisesti sanottuna toivoin, että hän korjaisi mekon paidaksi. “Niin, sen keltaisen”, hän totesi topakasti. Voi hitto, nyt se päivä on täällä! Poikani haluaa mekon päällensä ja tänään on päiväkotipäivä. Ei pojat käytä mekkoja?

Mekko pojan päällä -ajatus näytti tuntuvan vain minusta oudolle

Altistanko hänet mekolla kiusaamiselle? Miksi kiusaaminen olisi kiusatun vika?

Kuopukseni haki mekkonsa ja ojensi sen minulle. Puin kauniin, keltaisen, valkosydämisen mekon lapselleni sopivasti ystävänpäiväksi ja kuulin, kun esikoistyttöni huusi takaani:”Hieno!”. Hän tämän mekon edellisenä päivänä veljelleen kaivoikin kaapista – Elsa-leikkeihin kuuluu tietenkin mekot! Siirryttiin aamupalalle ja mielessäni pyöri noin miljoona ajatusta pojasta mekossa: Mitä, jos häntä kiusataan? Mitä, jos hänet sukupuolitetaan väärin? Tiedänkö itsekään, mikä 2-vuotiaalla on “oikein”? Altistanko hänet mekolla kiusaamiselle? Miksi kiusaaminen olisi kiusatun vika?

Päädyin ottamaan mekon pois viime hetkillä

Epäröintini loi päässäni valtavia kauhukuvia ja mörköjä. Kyseenalaistin kaikki periaatteeni ja sitä, miksi mekko olisi ok? Eihän ulkona kukaan mies kulje mekko päällä! Olen toki nähnyt sellaisia myös miehillä enkä ole sen kummempia miettinyt – ehkä haaveillut itse samanlaisesta, mutta silti! Yhteiskunnan ja meidän kulttuurin sääntöihin kuuluu se, että pojat eivät käytä mekkoja. Miksi ei? No, sitä en ehtinyt aamun aikana selvittää, vaan päädyin vaihtamaan mekon paitaan. Vein lapset päiväkotiin ja palasin kotiin tekemään töitä…miettien päätöstäni vaihtaa lopulta mekko paitaan.

Miksi minulle oli haastavaa pukea pojalleni mekko?

Olisiko nyt, 2-vuotiaiden ryhmässä, loistava tilaisuus kitkeä kiusaamistilanteet pois ja keskustella siitä, miksi kaikki voivat käyttää mekkoja?

Puolen tunnin ajan – ennen kuin minun oli aika lähteä allergiasiedätyshoitoon – pohdin käytöstäni. Päällimmäisenä tunteena oli pettymys itseeni. Minun mielestä vaatteilla ei ole sukupuolia. Eikä väreillä, leluilla tai leikeillä. Miksi _minulle_ oli vaikea pukea vaatekappale lapselleni? Syitä on yllä, mutta pääsyy on varmasti suojeluvaisto. Kukaan vanhempi ei halua antaa kellekään yhtäkään syytä, jolla hänen lapsi voisi joutua yhtään todennäköisemmin kiusaamisen kohteeksi. Toisaalta – ei tuo ole aihe, mistä ketään saisi kiusata, TIETENKÄÄN! Olisiko nyt, 2-vuotiaiden ryhmässä, loistava tilaisuus kitkeä kiusaamistilanteet pois ja keskustella siitä, miksi kaikki voivat käyttää mekkoja? Eikä vain tytöt.

Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos poikani pitää mekkoa päiväkodissa?

Yllätyin reaktioistani, koska olen aina pitänyt tästä “vaatteilla/väreillä/kampauksilla/leluilla/leikeillä/jne ei ole sukupuolta”-periaatteestani kiinni. Mitä pelkäsin? Että poikaani luultaisiin tytöksi? Mitä kamalaa siinä olisi? Onko se niin hirveää, että jotain luullaan tytöksi? Onko tyttöys loukkaus? No ei! Että pojastani tulisi siltä siunaamalta homo, kun hän astuisi mekko päällään päiväkotiin? Eiköhän Herran vuonna 2022 kaikki tiedä, että mekko ei tee kenestäkään homoa eikä housut heteroa. Ja mitä sitten, vaikka olisikin homo? Että poikaani kiusattaisiin? Miksi rajoittaa lapsen itsemääräämisoikeutta ja tahtoa sen takia, että joku saattaa kiusata? Ei lapset osaa kiusata toisiaan mekosta, jos ei sitä mallia ole saatu jostain muualta. Ja miten se malli puretaan? Siten, että mekot pojilla normalisoidaan. Mutta onko se juuri minun poikani tehtävä normalisoida asia? Ei, mutta hän haluaisi mekon pukea ja minä estän häntä omien pelkojeni ja oletuksieni takia. Mitä, jos ei kiusattaisikaan? Sitten olen blokannut vaatekappaleen sukupuolen takia täysin “turhaan”! Kyse on nytkin kuitenkin 2-vuotiaiden päiväkotiryhmästä.

Vein mekon päiväkotiin jälkeenpäin

Jos olisin ollut aamusta asti täysin neutraali, niinkuin meistä jokaisen kuuluisi tuollaisissa tilanteissa olla, lapseni olisi pukenut mekon päälleen ja ollut päiväkodissa ylpeänä se päällään.

Lähtiessäni siedätyshoitoon, pakkasin mekon reppuuni ja lähetin päiväkotiin viestin, voisinko tulla käymään. Heille sopi, ja vein mekon ryhmän aikuiselle. Poikani tietenkin näki minut ja kerroin hänelle, että toin hänelle mekon, jotta voi laittaa sen päälleen, jos haluaa. Hän innostui nähdessään kauniin keltaisen mekkonsa ja totesi, että “laitan mekon, kun mennään sisälle”. Jos olisin ollut aamusta asti täysin neutraali, niinkuin meistä jokaisen kuuluisi tuollaisissa tilanteissa olla, lapseni olisi pukenut mekon päälleen ja ollut päiväkodissa ylpeänä se päällään. Ensi viikolla hän saattaa haluta laittaa joulupaidan, mutta nyt ollaan Elsoja. Minä pilasin tilanteen sekoilullani, mutta onneksi pystyin korjata asian ja kerätä romuttuneen periaatteeni sirpaleet maasta. Keräilyyn auttoi myös se, että kuulin päiväkodin aikuisten hyväksyviä ja iloisia kommentteja asiasta sivukorvalla.

Minä en aio antaa “yhteiskunnan typerien sääntöjen” estää minua olemasta neutraali

Päätin, että jos minä puen aamulla lapseni, he saavat valita juuri ne vaatteet, jotka haluavat (ja ovat käytännölliset ajatellen suomen säitä😅). Jos joku muu tekee toisin, se on minulle ok, kunhan ei eleilläkään dissaa mekkoja pojilla. Mekko on vaatekappale siinä missä sukkakin ja se, että meidän kulttuurissa se on outoa, ei ole poikani vika vaan kulttuurin. Niinkuin 4,5v esikoiseni sen käytöksellään osoitti: lapset eivät automaattisesti ihmettele mekkoa pojalla. Ihmetys tulee aikuisilta – joko suoraan sanoina tai eleinä tai esimerkiksi mediasta. Grow up adults.