Keskiviikkona olin tulossa Bulgariasta työmatkalta, kun Frankfurtin kentällä sain klo kymmenen maissa mieheltäni puhelun sairaalasta. Arvatenkin menin heti ihan paniikkiin, mutta onneksi en ollut reissussa yksin vaan kollegani oli tukenani. ❤️ Mieheni kertoi, että he olivat saapuneet sairaalaan noin klo 4-5 maissa edellisenä yönä ja jääneet paikalle testituloksien odottelun takia. Niissä ei ollut mitään ihmeellistä, joten klo 17 kotiin saapuessani, täällä odotti touhukas 1,5-vuotias ja syvästi järkyttynyt isi.
Varmasti myös sillä oli jotain tekemistä nopean reagoinnin kanssa, että viimeksi kun lähdimme sairaalaan keskellä yötä, syntyi keskonen hätäsektiolla.
Isi kertoi, että oli yöllä huomannut ensimmäisenä, kun vauva oli alkanut hengittämään tosi tiheästi. Mieheni oli nostanut lapsen syliinsä lohduttaakseen, kun samassa Kipsu oli vetänyt pitkään sisäänpäin henkeä ja kouristanut itsensä aivan kaarelle silmät selällään. Tuosta viiden minuutin sisällä he olivat sairaalassa – isi puolialasti ilman kenkiä ja lapsi yökkäreissä. Sairaalassa oli kerrottu heti kyseessä olevan todennäköisesti kuumekouristus. Isi ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, joten oli ehtinyt kelata kaikki vaihtoehdot kätkytkuolemasta epilepsiaan kouristelun aikana. Varmasti myös sillä oli jotain tekemistä nopean reagoinnin kanssa, että viimeksi kun lähdimme sairaalaan keskellä yötä, syntyi keskonen hätäsektiolla. Tuolloin meitä kiiteltiin kovasti nopeasta saapumisestamme, koska vakavat vauriot ja jopa hengenlähtö oli minuuteista kiinni.
Kuume nousi tuon illan jälkeen vielä kovempiin lukuihin, mutta kouristuskohtaus ei toistunut. Tällä kertaa selvisimme vain tuolla yhdellä kohtauksella ja nyt neljäntenä päivänä kuume on laskenut ja näpyt tulleet tilalle. Kyseessä siis taitaa olla vauvarokko. Jatkoa ajatellen saimme kuumekouristuslääkkeen, ohjeita vanhemmille tilanteeseen ja tehokasta kuumelääkettä, koska burana/panadol-yhdistelmäkään ei pitäny kuumetta alle 38,5° kuin 3-4 tuntia.
Taitaa nämä kuumekouristukset olla huomattavasti järkyttävämpiä vanhemmille kuin lapselle itselleen.
Vauvahan ei tapahtumasta muista mitään, mutta isille selkeästi tapahtuma jäi kyllä syvälle mieleen. Osaan hieman samaistua tuohon isin tunteeseen, koska olen nähnyt useamman kerran erään läheiseni epilepsiakohtauksen. Se säikäyttää pitkäksi aikaa ja vaikka tietää, että kyseessä ei ole hengenvaara, ei siitä tiedosta ole mitään “iloa” tilanteen ollessa päällä. Tulevaisuudessa, jos kohtaus uusii, meillä on jo selvät pelisäännöt: Toinen jää vahtimaan, ettei Kipsu lyö päätään minnekään ja toinen soittaa hätänumeroon lähinnä tukea saadaksemme. Kohtauksen jälkeen olen valvonut yöt vahtien lapseni jokaista hengitystä ja inahdusta ja isikin on nukkunut huonommin. Taitaa nämä kuumekouristukset olla huomattavasti järkyttävämpiä vanhemmille kuin lapselle itselleen.
Onko teidän perheessä jouduttu kokemaan kuumekouristus/kuumekouristuksia?
psst! instagramista pääset seuraamaan näppyjen kehittymistä! 😀
Vierailija says
Meillä vuoden ikäisellä oli illalla kuumetta, annoimme kuumetta alentavaa. Sen vaikutus oli lakannut klo 3 ja lapsi alkoi korista ja kouristella. Nostin sängystä syliin ja kouristus jatkui. Mies soitti samalla hätäkeskukseen. Lapsi valahti veltoksi ja lopetti hengittämisen. Hätäkeskus neuvoi menemään ulos ja riisumaan lapsi alastomaksi. Olimme aivan shokissa kun lapsi muuttui sinertäväksi eikä hengittänyt. Ulkona yritimme herätellä ja tunnustella hengitystä hätäkeskuksen ohjeen mukaan. Onneksi lapsi sitten veti henkeä ja alkoi itkemään. Ambulanssin tulo tuntui kestävän ikuisuuden. Jatkoa varten saimme ensiapuruiskun ja ohjeet herätä 3h välein yöllä mittaamaan kuume. Olimme todella järkyttyneitä kun tilanne tuli aivan yllättäen. Lapsemme on nukkunut samassa huoneessa vauvasta saakka ja suosittelen kaikkia vanhempia ottamaan kuumeinen lapsi samaan huoneeseen, jotta tilannetta voi seurata.
ShittySarianna says
Herranjestas!! Voi järkyttävää, mitä ootte joutunut kokemaan! Tota kokemusta ei varmaan kyllä helpolla unohda 🙁 Meillä kans nukkuu eri huoneessa omassa sängyssään, mutta nyt oon alkanut laittaa itkuhälyttimen hänen huoneeseen, että varmasti herään jos tapahtuu jotain 🙁 ihan karseeta!
Vierailija says
Heräsin aikoinani siihen kun pikkusiskoni puri kuumekouristuksissaan kieltänsä. Se oli hurja kokemus ja nyt kun olen itse äiti, olen puhunut mieheni kanssa kuumekouristuksista. Mielestäni niistä pitäisi puhua neuvolassa, koska moni ei tiedä mitä ne ovat.
ShittySarianna says
Hyvä että oot kertonu miehelleski ja todellaki pitäis puhua neuvolassa! kuitenkin suht yleistä! Mäkin ehdin kyllä ite lukea tosiaan noista, mutta en mä sit isille muistanut/tajunnut mitään kertoa. 🙁
Vierailija says
Meillä myös sai esikoinen juurikin 1,5- vuotiaana kuumekouristuksen kuumeen noustessa 40 asteeseen. Kohtauslääkkeet mukana matkassa ainakin 5-6 -vuotiaaksi asti ja ohjeistuksena antaa kuumelääkettä heti kun havaitsee lämmönnousun. Tällä ollaan ainakin toistaiseksi vältetty uudet kouristukset ja neiti on nyt 3v. Kyllähän se säikäyttää, vaikka itse arvasin heti että kyseessä on kuumekouristus. Silti siinä käy mielessä se ”mitä jos…”.
Pitkään kyllä meni meillä että isännällä alkoi kädet vapista heti jos tytöllä nousi kuume ja edelleen käy mittailemassa salaa otsamittarilla tytön lämmöt ennen nukkumaanmenoa ?
ShittySarianna says
voi reppana <3 ymmärrän kyllä hyvin! mäki “nukuin” silmät auki seuraavat yöt ja kuuntelin vauvan hengitysääniä 😀
Kuusikon_mama says
Meillä tyttärelläni tuli ensimmäinen kuumekouristus myös 1,5v aikaa vaikkakaan neidin lämpö ei ollut kuin 37.3. Vauvarokko tuolloin puhkesi muutaman päivän päästä.
Toisen kohtauksen sai seuraan flunssan aikana tuolloinkin lämpö vain hieman päälle 37.
Tämän myötä neidin aivot kuvattiin mahdollisen epilepsia epäillyn myötä, mutta siitä ei ollut onneksi kyse. Lääkäreille jäi merkintä selittämätön virusperäinen kouristus.
Itse rupesin mittailemaan neidin lämpöä tarkkailu mielessä ja tein havainnon että hänen ruumiin lämpö on 35,7 “eli 37.4 hänellä jo kuumetta eli kuumekouristuksista ollut kyse
ShittySarianna says
oho, ei se sitten paljoa lämpöä tarvitse! mutta mullakin tuli just toi mieleen ekana, että olisko vaan normilämpö niin alhainen, että toi luku on jo ihan oikee kuume. Mulla on nimittäin samallalailla itellä, 37,5 astetta tuntuu jo aivan karseelta!
Irmeli123 says
Meillä ei oo ollut kuumekouristuksia, mutta ihan epilepsiakouristuksia kyllä. Kyllä säikäytti kun 4.5kk ikäinen vauva kouristaa, hänellä oli n.3kk ajan poissaolokohtauksia, joissa pidätti hengitystä. Myöhemmin hänellä todettiin imeväisiän hyvälaatuinen epilepsia. Nyt poika on 2v8kk, epilepsiakohtauksia ei oo enään ollut, lääkityskin purettu jo mutta kohtauslääke kulkee edelleen äidin käsilaukussa mukana.
ShittySarianna says
oho, en oo tällaisesta imeväisiän epilepsiasta kuullukaan, mutta hyvä tietää! ihan mahtavaa, että meni ohi <3 mutta varmasti noi lääkkeet tulee kulkemaan ainakin henkisenä tukena vielä pitkään mukana! 😀