Mitä eroa on täysiaikaisen ja keskosen ensipäivissä, -viikoissa ja kehityksessä? Itsellähän on kokemusta vain yhdestä keskosvauvasta, joten kerron hänestä. Liiallisen pöpökammon ja kaiken steriloimisen lisäksi keksin kyllä muitakin esimerkkejä, mutta laitetaan alkuun pieni huumoripläjäys tutinpuhtaudesta ennen vauvan 6kk ikää ja sen jälkeen 😉
Olimme onnekkaita, koska meillä raskaus ehti viikoille 33+5 ja vauvan kaikki elimet olivat kehittyneet. Vaikka pulssi ehti tipahtaa viiteenkymppiin käyrillä, ei tähän mennessä ole löytynyt vahinkoja, joita se olisi aiheuttanut. Kipinä sai hengityksen tueksi Neopuffia heti synnyttyään, mutta muuten hengitys on toiminut ilman apuja. Sydän ja aivot ultrattiin säännöllisesti ensimmäisten viikkojen aikana ja molemmissa oli alusta alkaen kaikki kunnossa pientä sydämen sivuääniepäilyä lukuunottamatta.
Meidän vauvalla, kuten täysaikaisillakin, lähti paino syntymän jälkeen laskuun. Se oli ikävää, kun ei ollut oikein fyllinkiä, mistä niitä kiloja tiputtaa. Painonlasku oli kuitenkin helposti korjattavissa nostamalla nenämahaletkuun laitettavaa maitomäärää. Nenämahaletku oli siis yksi eroavaisuus täysiaikaisiin vauvoihin verrattuna. Pieni vauvamme ei jaksanut millään imeä tarpeeksi kauaa tai lujaa ruokkiakseen itse itsensä.
Myös lämmönsäätely tuotti ongelmia. Kipsulla kun ei sitä läskiä ollut ympärillä pitämässä lämpöä. Siksi hänet heti ensimmäisen happikaapissa vietetyn yön jälkeen laitettiin lämpöpatjalle, jolla hän nukkui seuraavat pari viikkoa. Kun kaksi peittoa oli liikaa, pääsi hän apneapatjalle (jota myös kätkytpatjaksi kutsutaan).
Tietääkseni täysiaikaisilla vauvoilla ei myöskään ole saturaatiomittaria, joka Kipinällä oli. Sitä kohtaan minulla oli aikamoinen viha-rakkaus-suhde. Pelotti olla ilman sitä, mutta se antoi herkästi vääriä hälytyksiä, jos piuha oli huonosti kiinni. Joka kerta pelästyin perseettömäksi.
Kaikista eniten itseä pelotti vauvan käsittely. Täysiaikainenkin vastasyntynyt kun on niin kovin pieni, Kipsu oli aivan kirppu. Hänessä ei myöskään ollut lainkaan jäntevyyttä. Hänen nostaminen oli kuin yrittäisi yhdellä sormella pitää keitettyä spagettia suorana – aina joku pääty meinaa roikkua.
Kehitystä seurataan keskosilla lasketun ajan, eli korjatun iän, perusteella kun taas kalenteri-ikä on se, kun lapsi oikeasti syntyi. Meillä laskettu aika oli 24.6. Tuo meinaa aina välillä unohtua, kun seuraan muiden saman ikäisten vauvojen liikehdintää.
Meillä kävi myös kotisairaala pari viikkoa, kun päästiin kotiin. Paino punnittiin joka päivä tuona aikana ja kertaakaan se ei ollut laskenut, vaikka parina päivänä junnasikin paikoillaan. Me myös annoimme noin kahden kuukauden ikään asti joka päivä vauvalle keskostippoja ja rautaa annoimme noin 9kk ikään saakka. Tietääkseni myös soseet aloitetaan mielellään keskosilla aiemmin, vaikkakin ohjeistus siitäkin on tainnut jo muuttua?
Kävimme myös fysioterapeutilla noin vuoden ikään, joka on normaalia keskoslapsilla – tai ainakin Kipinän viikkoisilla ja kokoisilla. Kipsun motoriikka on aina vastannut hyvin korjattua ikää eli sen(kin) osalta kaikki kunnossa.
Summasummarum – Kipinä on melkein tavallinen, mutta yhtä ainutlaatuinen, kun täysaikainenkin vauva 🙂
Satu K. says
Hihi, toi tuttivideo! 😀 Niin totta. Nimim. Kun tänäänkin laitoin poitsua autoon ja kiukku pääsi yllättämään, silmät osui takapenkillä olevaan tuttiin, josta ei ole mitään hajua kauan se on ollut autossa tai milloin sitä olisi viimeksi huuhdeltu. Suuhun vaan ja all was good! :’D
ShittySarianna says
hahahhaha 😀 niiiin tuttua! mutta oikeesti – eilen vauva söi kenkää kun silmä vältti. EHKÄ likainen tutti on aika pientä siihe verrattuna, mitä sinne suuhun menee päivän aikana 😀