Päiväkotiarki alkoi – Mikä uudessa arjessa jännittää?

Niin vain alkoi toisenkin lapsemme päiväkoti. Tällä hetkellä fiilis on todella hyvä. Meidän kuopus ja koko perhe oli valmis tähän. Nyt totutellaan uuteen arkeen ja rytmiin, joka koko kesän onkin ollut aika sekavaa…mutta eikö se oo ihan ok kesällä?

Kuopus jäi päiväkotiin todella helposti

Kuopus aloitti eilen jo ”jee”:n huutamisen ja jatkoi tänään aamulla.

Kuopuksen päiväkotiin jääminen oli hänelle itselleen unelmien täyttymys! Hän aloitti eilen jo ”jee”:n huutamisen ja jatkoi tänään aamulla. Aamulla kurvasimme koko perhe päiväkodin pihaan ja kuopus juoksi suorilta tein leikkimään. Vaihdoimme muutamat sanat päikyn aikuisten kanssa ja kun oli hyvästien aika, Jäbä tutki niin innoissaan pihaa, että ei ehtinyt katsoa edes meidän päälle. Tämä ei tullut yllätyksenä: hän on TODELLA sosiaalinen ja itsenäinen tapaus. Arvasin, että hänen kohdalla päiväkodin aloitus tulee menemään helposti.

Esikoisellamme on voimakas äiti-vaihe ja päiväkotiin jääminen on hankalaa

On sydäntä särkevää, kun toinen itkien sanoo, että hänelle tulee ikävä.

Esikoisellamme sen sijaan päiväkotiin jääminen sisälsi itkua ja ikävän kertomista. On sydäntä särkevää, kun toinen itkien sanoo, että hänelle tulee ikävä. Huomaan, että mulle on joskus vaikea suhtautua tyttäreni tunteenpurkauksiin. Enkä puhu nyt raivareista vaan juuri kyynelistä, surullisesta mielestä ja ikävästä. On ihan oikeasti pitänyt opetella vastaanottamaan sitä. Hän on todella herkkä ja empaattinen ja vaikka itsekin olen näitä, näytän niitä tunteita hyvin harvoin julkisesti. Tästä saisi oman postauksen aikaan, mutta tänään halasin pitkään, kerroin, että äidillekin tulee ikävä ja että pian nähdään. Tämä äiti-vaihe on alkanut jo ennen kesälomaa ja nähtävästi jatkuu edelleen.

Ensimmäinen viikko päiväkotia on kevyempi

Päätimme mieheni kanssa pitää tämän ensimmäisen päiväkotiviikon kevyempänä. Lähinnä kuopuksen takia, mutta nähtävästi se on tarpeellisempi esikoisellemme. Viemme heidät 9:30 hoitoon ja haen heidät jo klo 14:30. Keskiviikkona viemme heidät klo 8:15 ja haen klo 15. Perjantai heillä on aina vapaa. Tämä on varmasti hyvä järjestely, koska päivät saattavat olla molemmille raskaita – vaikkakin eri tavoin.

Mikä minua jännittää uudessa arjessa?

Päiväkodilta tuli täytettäväksi muutamia lappuja, joissa yhdessä kysyttiin, mikä jännittää päiväkodin aloituksessa. Minua jännittää kuopuksen osalta lähinnä päiväunien sujuminen. Hän on nukkunut niitä hyvin vaihtelevasti tutinpoisjätön jälkeen, mutta suurin syy varmasti on se, että olemme heränneet joka päivä vasta 9:30 maissa. Toivon, että tämä korjaantuu nyt uuden ryhmin myötä.

Olen kateellisena kuunnellut, kun ystäväni kertovat heidän lapsen odottaneen päiväkotiin takaisinpääsyä.

Esikoisen kohdalla jännittää hänen ikävänsä. Olen kateellisena kuunnellut, kun ystäväni kertovat heidän lapsen odottaneen päiväkotiin takaisinpääsyä. Tai kuinka he ovat ikävöineet päiväkodin aikuisia ja kavereita. Esikoisemme ei ole osoittanut minkään sortin kaipuuta päiväkotiinsa! Suurin syy varmasti tämä äiti-vaihe, mutta hänen ryhmä vaikuttaa aika ajoin olevan aika rauhaton ja tyttäreni taitaa kuormittua levottomuudesta aikalailla. Ensimmäisenä kysyessä päiväkotiin paluusta hänelle tuli mieleen ikäviä asioita ja se tietysti tuntuu itsestäkin pahalta. Mutta tällaistahan tämä elämä nyt on – töitä, päiväkotia, arkea ja onneksi yhteisiä pidennettyjä viikonloppuja!

Miten ensimmäinen päivä oli mennyt?

Nyt, kun teksti julkaistaan, eka päivä on jo takana. Molemmilla oli mennyt loistavasti! Kuopuksella varsinkin. Hän oli aivan innoissaan ollut messissä kaikessa, syönyt hyvin, sylitellyt ja halaillut aikuisten kanssa, leikkinyt lasten kanssa ja NUKKUNUT 1,5H! Esikoinen oli rauhoittunut nopeasti, kun lähdimme ja hakiessani leikki innoissaan ystävien kanssa. Niin innoissaan, että ei meinannut malttaa lähteä mukaani! Jäbä on ollut illan jotenkin aivan erityisen hyvällä tuulella ja “kertonut” paljon päivästään. Ehkä tämä tästä vielä lähtee!!

Miten muiden päiväkotiarki on lähtenyt rullaamaan? Tai jännittääkö teitä jokin?