Meidän taapero on aina ollut maailman sopeutuvin yksilö. Hänellä ei näinä kolmena elinvuotena ole näkynyt minkään sortin eroahdistusta, hänen uniinsa ei vaikuta mitenkään reissut, päiväkodin aloitus ja siellä käyminen on ollut yhtä ruusuilla tanssimista eikä hän ole ollut moksiskaan esimerkiksi uudesta perheenjäsenestä!
Oon aina ajatellut, että tää sopeutuvaisuus johtuu hänen dramaattisesta alustaan kohdun tällä puolen. Silloin piti sopeutua jatkuvaan muutokseen ja se vaan jäi päälle? En siis ole käyttänyt montaakaan ajatusta yllättävälle päiväkodista poisjäämiselle ja sen käsittelylle lapsen kanssa – tämä on taas uusi tilanne, johon taaperomme luultavasti sujahtaa vaan mukaan?
Tällä viikolla hän kuitenkin täräytti yllättäen kysymyksen: Missä mun teippivaipat on? Öö, me emme ole käyttäneet hänellä teippivaippoja yli kahteen vuoteen. Hämmennyin kysymyksestä ja yritin sönkätä jotain eioon kaltaista. Taapero jatkoi: ...Päiväkodissa on teippivaippoja. Tätä on nyt kerrattu joka päivä useaan otteeseen.
Tänään keräsin rohkeuteni ja kysyin, ikävöikö hän päiväkotiin. Suu meni väärinpäin ja hän mongersi, että “joo“. Voi näitä pieniä ❤️ Keskusteltiin (ikätasoisesti) syistä, miksi ei nyt pääse rakkaiden kavereiden ja hoitajien luokse ja se tuntui hieman helpottavan oloa. Meidän molempien. Oon myös tosi tyytyväinen itseeni ja siihen, että bongasin perimmäisen syyn teippivaippojen perään kyselyyn.
Shitty is the new blackin vuosi 2019 – Top 10 postaukset!
Isit – nuo elefantit posliinikaupassa
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Uusi arki kotona alkaa, mutta miksi esikoinen tuntuu vieraalta?
Miten kertoa 3v:lle ikätasoisesti.. Emme ole keksineet oikeita sanoja. :/
Mä oon yrittänyt yhdistää tätä käsien pesuun. Siis kun pestään nyt ekstrahuolellisesti käsiä, niin ‘samasta syystä ei voi nyt mennä päiväkotiin’ jne. Eihän kolmevuotias tota vielä ymmärrä, mutta ajattelin, jos se olis helpompi jotenki käsitellä kun liittyisi johonkin konkreettiseen eli tässä tapauksessa käsien pesuun?
Meillä ei koululainen ikävöi yhtään kouluun. Kun sanoin että “säännöt” muuttuivat ja kouluun on mahdollista halutessaan mennä. Kysyin haluaisitko mennä. (En tietenkään olisi häntä sinne “päästänyt”.) Vastasi silmänräpäyksessä että en tietenkään halua, miksi haluaisin. Olen kyllä huomannut että hänellä on jonkin verran ikävä opettajaa, kun opettaja on lähettänyt melkein joka päivä jonkun videon, niin ilmeestä näkee että olisi kiva nähdä opettaja.
4 v on kysellyt muutaman kerran että koska hän menee kerhoon. Mutta ei sen enempää ole ikävöinyt.
Musta on ihana kuulla, että aika isotkin lapset ikävöi opettajaa. Tai siis ei nyt ihana, mutta ihailtavaa, kuinka tärkeäksi ope muodostuu ❤️
Meillä kolmevuotias on käyttäytynyt itselleen hyvin epätyypilliseen tapaan ja hoksasin kysyä olisiko kyse ikävästä pari päivää sitten. Juteltiin asiasta ja joka päivä asia nousee esiin, koska pääsee takaisin. Tänään jopa mentiin siihen pisteeseen, että hän kertoi menevänsä naimisiin sitten parhaiden kolmen kavereiden kanssa kunhan pääsee päiväkotiin takaisin. Ottaa selkeästi koville kun ainoat sosiaaliset kontaktit on nyt äiti ja isi. Harmittaa toisen puolesta kun itsellä sentään on viestien päässä jotain vertaistukea. Nyt vaan pitää jutella ja leikkiä tällä porukalla.
Voi eikä ? tää on kyl niin sydäntä särkevää ? mut ihana, kun säkin hoksasit mistä käytös johtuu ja ootte puhuneet asiasta ❤️