Olen puhunut paljon jo ennen synnytystä siitä, kuinka toivoisin toisen synnytykseni olevan korjaava kokemus. Tuo termi on superärsyttävä, mutta käytetään sitä paremman puutteessa. Synnytyksen lähestyessä punnitsin vaihtoehtoja synnytystavoista ja kyselin muiden kokemuksia. Mutta mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan? Mietin paljon, mikä eheyttäisi minut? Uskon, että tuota kysymystä kaikkien synnytyspettymyksen kokeneiden olisi hyvä miettiä.
Mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan?
Korjaako sinut kokemus siitä, että saat lapsesi heti rinnallesi? Siihen harvoin synnytystapa edes vaikuttaa: pääsääntöisesti alatiesynnytyksessä, suunnitellussa sektiossa ja jopa kiireellisessä sektiossa se onnistuu. Eheyttääkö sinut tunne turvallisuudesta vai haluatko edetä mahdollisimman luonnonmukaisesti? Minä kaipasin jonkin sortin kontrollia. Halusin olla kärryillä kaikesta, mitä kehossani ja ympärilläni tapahtuu, enkä ollut varma onnistuuko se lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Siispä jätin kaikki ottamatta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, halusin tällä kertaa tuntea kaiken. Viimeksi nukuin synnytyksen ajan eli en tiennyt, nähnyt, kuullut tai tajunnut yhtään mistään mitään. Minulla kävi jopa mielessä, onko esikoiseni edes se joka mahasta kaivettiin – Mistäs minä tietäisin varmaksi, koska nukuin!
Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni.
Mietin myös paljon sitä, jos kaikki sama toistuu kuin viimeksi. Eli mitä, jos istukka repeää jälleen ennenaikaisesti ja joudun hätäsektioitavaksi? Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni. Tähän kuului äitiysfyssari, osteopatia, hengitysharjoitteet, eri kokemusten lukeminen ja kuunteleminen, hypnosynnytysvalmennus, säännölliset lantion “venyttelyt” jumppapallolla ja ilman ja kevyt liikunta varsinkin uiden. Lisäksi kävin pelkopolilla useampaan otteeseen, juttelin mieheni kanssa tilanteesta ja tein synnytystoivelistan. Jos kaiken tämän jälkeen päädyn taas tahtomattani leikkauspöydälle, ainakin olen yrittänyt itse kaikkeni etten sieltä itseäni löytäisi!
Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen.
Sektion jälkeen korjaavan kokemuksen ei tarvitse olla alatiesynnytys aivan niinkuin pettymyksen aiheuttaneen alatiesynnytyksen jälkeen sen ei tarvitse olla sektio. Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen. Sinä olet ainut, joka keinot eheytymiseen voi keksiä. Ei kätilöt, ei lääkärit, ei puolisosi eikä ystäväsi. He voivat auttaa, mutta lopullinen ajatustyö sinun on tehtävä itse.
Toivon koko sydämestäni, että saat kokea saman kuin minä, mutta juuri sinulle sopivalla tavalla ❤️
Jos sinua kiinnostaa tarkemmin synnytyskertomukseni, voit kuunnella sen alta:
Puoliso on työreissussa eli minä tuplaan univelkoja
Vaikka teillä eletäänkin jo täysin rinnoin vauva-arkea, niin mua kiinnostaisi kuulla lisää näistä keinoista joilla sä valmistauduit synnytykseen? Osteopaatilla käyntiä avasitkin, mut mitä sait äitiysfyssarilta, millaisia hengitysharjoitteita teit ja millaista hyötyä koit niistä olevan, millainen sun kokemus oli hypnosynnytysvalmennuksesta, miten venyttelit lantiota jumppapallolla ja ilman? Millainen oli sun synnytystoivelista? Terkuin toinen hätäsektioitu jolla toiveissa ihana seuraava synnytyskokemus ja valmistautuminen käynnissä ❤️
Voi mä yritän jonkun tällaisen rustata ❤️ Kiitos kun toivoit! ? Toivottavasti saisit just sellasen kokemuksen kuin mistä haaveilet ?