Sain hätäsektiokanssasisarelta postaustoiveen edelliseen tekstiin ja päätin heti toteuttaa sen.
Kysymys kuului:
Osteopaatilla käyntiä avasitkin, mut mitä sait äitiysfyssarilta, millaisia hengitysharjoitteita teit ja millaista hyötyä koit niistä olevan, millainen sun kokemus oli hypnosynnytysvalmennuksesta, miten venyttelit lantiota jumppapallolla ja ilman? Millainen oli sun synnytystoivelista?
Osteopaatilla tosiaan kävin kolme kertaa ja hän teki minulle liikkeitä, jotka auttoivat selkäkipuuni, mutta myös vetreyttivät lantiotani ja muita jumeja.
Äitiysfysioterapeutille menin saman selkäkivun takia, mutta myös sieltä sain mukaani erilaisia lappuja venytyksistä synnytystä – ja varsinkin vauvan laskeutumista – avittamaan. Sain myös verkko-oppaan, josta löytyi samoja ja hieman erilaisiakin liikkeitä samaan tarkoitukseen.
Hengitys oli ehkä jopa tärkein apuni synnytyksessä ja laitoin miehenikin opettelemaan tekniikan, jotta osaa muistuttaa ja auttaa minua! Supistusten ajan on tarkoitus siis hengittää piiiiitkään sisään ja piiiiitkään ulos. Niin vaikealta kuin se kuulostaakin: supistuksen aikana paras apu on rentoutua ja hengittämiseen keskittyminen helpottaa siinä! Kätilöni vielä muistutti aina hartioiden rentouttamisesta, koska niitä aloin aina jännittää supparin tullessa! Hengityksestä supistusten aikana sain kätilöiltä kehujakin, eli selkeästi harjoittelu auttoi!
“Nyt vauvan pitää ehkä kääntyä seuraavaan asentoon päästäkseen eteenpäin ja siksi sattuu”.
Hypnosynnytysvalmennuksessa käytiin läpi samoja hengitystekniikoita, rentoutumisharjoitteita ja itse koin tärkeimmäksi, kun meille näytettiin lantioluurangon ja pehmovauvan avulla reitti, joka vauvan pitää kulkea syntyäkseen. Sen ajattelu auttoi minua synnytyksessäkin tyylillä:“Nyt vauvan pitää ehkä kääntyä seuraavaan asentoon päästäkseen eteenpäin ja siksi sattuu”. Näitä voisi kai kutsua voimalauseiksikin, jotka voivat periaatteessa olla kai mitä vain. Minulla ne olivat tuollaisia “faktoja”. Valmennuksessa käytiin läpi myös avautuminen sentti sentiltä ja kerrottiin, kuinka usein 6-8 cm kohdalla avautumisvaiheessa tulee epätoivo ja sen jälkeen helpottaa hetkeksi. Juuri noista senteistä halusin, että mieheni muistuttaa jos olen epätoivon vallassa. Ja niin hän muistuttikin! Jätin puudutteet sen ansiosta ottamatta ja 8-10 avautumissenttiä menikin helpommin! Oon edelleen niin ylpeä ja kiitollinen miehelleni tuosta muistutuksesta ❤️
Jumppapallolla tein ehkä raskausviikosta 30 alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti liikkeitä. Alkuun liikuin edestakaisin ja tein kahdeksikkoa. Kun kello löi raskausviikot 37+0 tiskiin, aloin näiden liikkeiden lisäksi pomppia kevyesti. Tuo edestakaisin liikkuminen muuten oli ainut, joka auttoi noiden epätoivon senttien aikana selviämään supistuksesta! Kätilö oli sitä mieltä, että nopea avautuminen 4-7 senttien kohdalla oli ahkeran jumppapallolla pomppimisen ansiota. Kolikon kääntöpuoli tosin oli se, että laskeutuminen kävi niin nopeasti ja kohti alakertaa, että useasti aiemmin mainitsemani järkyttävä kakkahätä oli todennäköisesti sen “syytä”.
Myös pelkopolilla käyntejä suosittelen. Jos olet kuin minä, lääkäripelkopolikäynti oli tärkein, koska halusin kysellä kaikki faktat edellisestä synnytyksestä. Mikä hätäsektion tarkalleen ottaen aiheutti? Olisinko voinut tehdä jotain estääkseni sen? Olisiko syy näkynyt ultrassa? Kuinka todennäköisesti se toistuu? Ja niin edelleen.
Alla vielä suora kopio synnytystoivelistastani:
- Olen kiinnostunut ammeesta kivunlievityksenä sekä ihan “synnytyspaikkana”.
- Toivon, että minulle tarjotaan ensimmäisenä lääkkeettömiä kivunlievityksiä, mutta jos minä/mieheni/kätilö arvelee, että on aika lääkkeelliselle kivunlievitykselle, on sekin ok.
- Toivon, että minua pidetään mahdollisimman paljon ajan tasalla mitä tapahtuu, että en saa päähäni luotua paniikkia toistuvasta hätäsektiosta.
- Toivon, että mieheni otetaan myös huomioon mahdollisuuksien mukaan ja osaksi tapahtumaa. – haluan imettää.
- Minua saa ohjata ja antaa vinkkejä esimerkiksi eri asennoista ja liikkeistä, jotka voivat helpottaa oloa. Minulla on täysi luotto VKS:n hoitohenkilökuntaan.
Kysykää lisää, mikäli jäi jotain epäselväksi ❤️ kehotan samaa kuin viime postauksessa eli mieti tarkkaan, mikä on se juttu, mitä kaipaat eniten synnytykseltä? Kun keksit sen, valitse “avut” sen mukaan ❤️
Synnytyskertomus vielä alla:
Vierailija says
Aivan loistava postaus, ja lähestymistapa synnytykseen: miten voi lisätä tietoisuuttaan mitä kehossa tapahtuu, ja auttaa kehoaan ja mieltään.
Itse olin vähän ennenaikaisen synnytykseni kanssa ihan pihalla, kun olin jättänyt valmistautumisen äitiyslomalle, jota en ehtinytkään viettää kun lapsi jo syntyikin. Kaikki meni ihan hyvin, mutta vastaukseni oli kätilölle kivun keskeltä tuskainen ”en tiedä”, kun hän kyseli esim kivunlievityksestä. ? Olisi ollut kiva jos itsekin olisin tajunnut hyvissä ajoin valmistautua.
ShittySarianna says
Voi kiitos ?❤️ ja just näin! Musta oli tosi tärkeä ajatella tota kivun aiheuttajaa. Että nyt sattuu koska x ja se kuuluu asiaan eli uskalla rentoutua. ?
Joo en mäkään esikoisen kohdalla tiennyt mitään! Ajattelin että tieto lisää tuskaa, mutta olin väärässä.
ABM says
Voi miten kaunis toivelista sinulla oli!
Ei mitään nippelijuttuja, vain selkeitä linjoja. Ja aivan ihana tuo viimeinen lause, kuinka hyvältä henkilökunnasta varmasti on tuntunut hoitaa sinua!
ShittySarianna says
Voi kiitos, olipa kivasti sanottu ja ihana kommentti ?❤️