Vuonna 2011 olin käymässä T:n luona Balilla, jossa hän oli opiskelijavaihdossa. Eräänä iltana päätettiin lähteä hieman juhlimaan ja päädyttiin kaverien kanssa Balin bilekadulle, Kutalle. Siellä tapani mukaan olin väärään aikaan väärässä paikassa ja tarina tiivistettynä – balilainen seksityöläinen löi minua pullolla naamaan. Tästä aiheutui posken läpi mennyt haava, joka paikattiin 30-40 tikillä (lääkäri meni sekaisin…
hätäsektio
Kaikkea ei (tuleva) äitikään voi suunnitella etukäteen
Kun Kipsu muutti mahaani asumaan päätin, että olen rento mutsi. En ole se odottava äiti, joka ei syö mitään juustoja, koska ei ole varma mitkä on pastöroitu enkä ole se äiti, joka ravintolassa halkaisee pihvin keskeltä kahtia nähdäkseen, onko lihanpala varmasti läpikypsä. No, toisin kävi – olin juuri tuo äiti. Ajattelin, että perhana kun vuosien jälkeen…
Imetyksen kumotut “mä en ainakaan koskaan..” -lauseet
En voi uskoa, että meillä on Kipsun kanssa jo yli kahdeksan kuukautta imetysuraa takana! Se tuntuu uskomattomalta, koska onnistumisesta ei ole koskaan takuita ja meillä lisämausteena oli hätäsektio ja ennenaikaisuus. Minulta pyydettiin “imetyskertomustani” erästä koulutusta varten ja luin hauskan jutun kaappi-imetyksestä, joten muistellaanpa myös omaa imetysuraa ja suhtautumista aiheeseen 😉 Muistan, kun parikymppisenä olin Vaasan…
Äidinrakkaus
Äidinrakkaus on mielenkiintoinen juttu. Jokaisella äidillä se tulisi olla – oikeastaan jo raskausaikana. Kun ensimmäiset raskausviikot olivat kuluneet, aloin jo stressaamaan aiheella. Sosiaalinen media kun oli täynnä kuvia raskausmahoista ja onnellisista äideistä, jotka ylistivät rakkauttaan vielä syntymätöntäkin lastaan kohtaan. Minulla ei ollut tuollaisia fiiliksiä lainkaan. Aluksi pistin sen pienen mahani piikkiin. Enhän edes näyttänyt raskaana…
Elämän ja kuoleman pituinen matka leikkaussaliin
Jos en nyt tuu uskoon, niin en tuu koskaan. Tää on varmasti se hetki, kun voisi rukoilla. Näin mietin, kun minua vietiin hätäsektioitavaksi. En rukoillut. Jätin käteni ristimättä, mutta ajattelin, että nyt tarttis vähä apuja. En ihmettele enää yhtään, miksi olen saanut käsityksen, että uskoon tullaan usein oman tai läheisen kuolinvuoteen ääressä tai vankilassa. Ei haluta olla yksin…