En voi uskoa, että meillä on Kipsun kanssa jo yli kahdeksan kuukautta imetysuraa takana! Se tuntuu uskomattomalta, koska onnistumisesta ei ole koskaan takuita ja meillä lisämausteena oli hätäsektio ja ennenaikaisuus. Minulta pyydettiin “imetyskertomustani” erästä koulutusta varten ja luin hauskan jutun kaappi-imetyksestä, joten muistellaanpa myös omaa imetysuraa ja suhtautumista aiheeseen 😉
Muistan, kun parikymppisenä olin Vaasan ABC:n Hesburgerissa ja viereeni istui nainen vauvan ja taaperonsa kanssa. Mätin burgeria moottoriin, kun naapuripöydän leidi ottaa, ei yhtä, vaan kaksi tissiänsä esiin ja alkaa tukkimaan toista vauvansa suuhun. Olin pöyristynyt. Hampurilainenkin jäi syömättä. Tuolloin vannoin, että en koskaan tule imettämään julkisesti – ainakaan, kun toiset syövät. Se oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ennen omaa vauvaa näin (tai tai huomasin) äidin imettävän lastaan.
Lupaus siitä, että en julki-imetä unohtui sekunnissa
No, nuo sanat jouduin syödä hyvin nopeasti ja hyvä niin. Vaasan keskussairaalan A8:n jokainen hoitaja on varmasti nähnyt minut “imettämässä”. Jos ei lastani niin sähköpumppua. Olen imettänyt myös Starkissa, kun T oli sahauttamassa hyllyjä uuteen kämppään. Olen imettänyt lentokentillä, lentokoneessa, ravintoloissa ja bussipysäkillä. Kun Kipsulla oli nimijuhlat, otin vieraat vastaan vauva tississä roikkuen. Lupaus siitä, että en julki-imetä unohtui sekunnissa, kun (keskos)lapseni kiljui nälkäänsä. Vauvan ruuasta ja lihomisesta tuli elämäni tärkein asia – olihan vauva niin kovin pieni syntyessään.
Välillä tuntuu, että yritän lunastaa imetyksellä anteeksiantoa sekä itseltäni että lapseltani.
Jälkeenpäin mietittynä, suuri syy imetykseni onnistumiseen oli aika…kiero. Sisukkuuteni keskosen imettämisonnistumisessa pohjautui epäonnistumisen fiilikseen, jonka se, että en onnistunut kantamaan lastani täysiaikaiseksi enkä synnyttämään alateitse, aiheutti. Järjellä tiedän, että kumpaankaan näistä en olisi voinut mitenkään vaikuttaa. Lapsen hengissä säilymiseksi synnytystapoja ja -aikaa oli vain yksi – hätäsektiosyntymä kahdeksan minuuttia lääkärintutkimuksen jälkeen. Tämä vain ei ole järkiasia. Pääni sisällä huutelee se pieni ilkeä ääni, joka syyttää edelleen edellä mainituista minua. Miksi söit sitä salmiakkia? Miksi hypit jumppapallolla? Miksi et jäänyt aiemmin sairaslomalle selkäkivun takia? Välillä tuntuu, että yritän lunastaa imetyksellä anteeksiantoa sekä itseltäni että lapseltani.
olen joskus luvannut, että taaperoa en kyllä imetä
Näillä puheilla on hyvä todeta, että todennäköisesti itsekin huomaan vajaa puolen vuoden kuluttua olevani taaperoni kaappi-imettäjä, vaikka senkin olen joskus luvannut, että taaperoa en kyllä imetä. Voi hohhoijaa – miksi mä en jo opi sitä kuuluisaa koskaan ei kannata sanoa ei koskaan?
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Alateitsesynnyttäneen äidin ihmettelyjä kehon toiminnoista
Vauvan rintalakkoraivarit 2.0 – Ei niitä tarvitse väkisin kestää
Synnytyskertomukseni – Edellisen ennenaikaisen hätäsektion täysi vastakohta!
Esikoista en aluksi imettänyt julkisesti. Jos lähdin johonkin, niin mukana oli aina pullo pumpattua maitoa. Sitten jossain vaiheessa tuli tilanteita joissa pumpattua ei ollut mukana ja piti saada tyyppi rauhoitettua. Nyt kolmannen kanssa ei olisi todellakaan aikaa pumpata, kun johonkin lähtee ja toisekseen hänelle ei pullo kelpaa yhtään. Rinta on siis ainoa vaihtoehto.
Olen kyllä aina ollut sitä mieltä että jokaiselle kanssaihmiselle on mukavampaa kun on tyytyväinen hiljainen vauva tississä kiinni kuin nälkää kiljuva muksu. 🙂
Mäki mietin tota pullomeininkiä eka, mutta se väistyi nopeesti suunnitelmista, ku pumppasin vielä sairaalallekin oman lapsen nenämahaletkun kautta laitettavien maitojen lisäksi. Se oli yhtä pumppaamista pitkän aikaa, niin äkkiä vaihtui meininki julki-imettämisen puolelle, vaikka se ei aluks tarkoitus ollukaa:D
Mulle ilmoitettiin joulukuun alussa että pakastin on täynnä, eivätkä pysty ottamaan enää vastaan maitoa. Mulla on pakastin aivan täynnä. Soitin tammikuun alussa ja edelleen oli täynnä. Koitan soittaa taas helmikuun alussa joko olis mahdollista viedä. Ei vaan pysty kaatamaan viemäriin maitoja. Tossa on joulukuun alusta tammikuun alkuun 1-3 dl päivässä.
Siis sä oot ollu luovuttamassa just sen jälkeen, ku oli pakastimet tyhjänä ja oli se fb-apupyyntö, jonka jälkeen kaikki riensi apuun ja pakastimet täytty! 😀 positiivinen ongelma onneks 🙂
Kerkesin mä sinne viedä n. 12 litraa. Nyt on pakastimessa ehkä joku 5 litraa. Toivottavasti saisi viedä edes osan, ettei mene viemäristä alas. Oma vauva kun ei saa pullosta mitään alas. Sylkee vaan suustaan ja hermostuu. Nehän säilyy kyllä pakastimessa kuukausia, mutta en tiedä kuinka vanhoja ovat valmiita edes ottamaan vastaan. 🙁
Tuttu tunne tuo epäonnistumisen tunne, meillä vauva oli 4.5kk ikäinen kun hän sai ensimmäisen epileptisen kouristuskohtauksen. Syytin pitkään itseäni, miksi join kahvia, söin metsäsieniä, jne. ennen kuin selvisi että syy oli hedelmöittymishetkessä. Siihenkin syy ehkä voi olla itsessä tai puolisossa mutta en enää syyllistä siitä kuitenkaan, tapahtunut mikä tapahtunut.
Uskon, että toooooosi monilla äideillä on joku mistä syyttää itteään. Siis just tollanen juttu, mikä ei varmasti oo “sun vikaa” <3 Sit yrittää jotenkin korvata sitä koko ajan.