Sunnuntaina sain nukkua pitkään. Isi nappasi vauvan ja minä jäin vetelemään unta palloon kunnes kurkkukipu yltyi (taas) sietämättömäksi. Lähdin hakemaan keittiöstä särkylääkettä ja ruokapöydässä näkyi tyytyväinen isi ja vauva… siihen asti, että vauva tajusi kuka alakertaan tulee. Äiti! Tuo sika, joka ei olekaan kantanut minua sylissään koko aamua!? Itku alkoi raikaamaan talossa, Kipsu kiemurtelemaan tuolissaan…
isyys
Lapsi on vanhempansa peili
Yhteen aiempaan tekstiini tuli tosi ajatuksia herättävä kommentti, joka otsikkokenttääkin koristaa: Lapsi on vanhempansa peili. Hauskasti sanottu! Voiko se olla totta? Aloin miettiä, mitä minulta tai puolisoltani periytyviä luonteenpiirteitä huomaan kymmenkuisessa vauvassamme – vai huomaanko mitään? Kipsu ei voi sietää odottamista, olkoot kyse tissin naaman eteen kaivamisesta tai vaunuttelemaan lähdöstä. Tämä piirre tulee ehdottomasti multa ja…
Isikin kuuluu mukaan vauvakuplaan
“Sen mokan itse tein mieheni kanssa, että en luottanut siihen, että hän olisi osannut hoitaa omalla tyylillänsä ensimmäisen lapsemme. Ja jälkikäteen hänen kanssa ollaan asiasta juteltu, niin paljastui, että hänen epäonnistumisen pelko myös teki sen, että hän ei oikein saanut onnistumisia vauva aikaan.” – lukijan kommentti Niinpä. Itse huomaan toisinaan tekeväni samaa, vaikka yritän sitä…
Isit – nuo elefantit posliinikaupassa
Hei mikä siinä on, että miehet ei osaa äideille – oi niin tuttua – HC hiipimistä? Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti Hiipijätär. T:llä on aivan järkyttävä paasaus päällänsä aina, vaikka Kipsu nukkuu. Tiedän, että se ei oo tarkoituksellista, joten en voi enää kun nauraa! Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti…