Miltä hätäsektioarpi näyttää? Kuinka hyvin hätäsektioarpi paranee? Kauanko paranemisessa kestää? Näitä kysymyksiä googlailin noin vuosi sitten. Istuttiin pari viikkoa sitten äitienpäivänä vanhempieni terassilla mieheni kanssa ja ihmeteltiin vuorotellen vaunuissa nukkuvaa lastamme ja hätäsektioarpeani. “Minne asti tuo oikein menikään? Ainiin, noin pitkälle”, mieheni höpöttelee. Muistelemme, kuinka hän toi sairaalaan äitienpäivälahjaksi ison taulun, jossa oli tyttäremme jalka vasten…
isyys
Ennenaikainen hätäsektiosynnytys isän silmin – “Onko meidän tytär nyt sitten keskonen?”
Suosittelen lukemaan ennen tätä tekstiä tekstini tahattomasta lapsettomuudesta. Siitä saat hieman taustaa tähän tarinaan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että jatkan suoraan työmatkalle, koska eihän vauva vielä silloin 33 viikolla tietenkään synny. Synnytyskertomus minun osalta alkaa keskieuroopan lomareissulta, jolla olin veljieni kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli, että jatkan Helsinki-Vantaan lentoasemalta suoraan työmatkalle, koska eihän vauva vielä silloin 33…
Lapsettomien lauantai vuosi sitten
Omistan tämän tekstini vuosia lapsettomuudesta kärsineelle ystävälleni, joka sai vihdoin tuntea viime sunnuntaihin asti raskaana olon. Heidän pieni ei kuitenkaan jaksanut pidempään matkassa. En tiedä saanko kirjoittaa tästä aiheesta enää, kun minua vihdoin siunattiin omalla lapsella. En kuitenkaan mitenkään voisi olla kirjoittamatta ja olla huomioimatta päivää. Päivää, joka ehti kolme vuotta olla vuoden yksi raskaimmista, mutta myös…
Tahaton lapsettomuus miehen näkökulmasta
En tiedä, kuinka monen parin lapsenyritysprojekti alkaa miehen aloitteesta, mutta voisin kuvitella, että alle 50%:n. Itselleni on ollut aina selvää, että haluan isäksi, mutta ajankohta on ollut auki. Kun ensimmäisen kerran Sarianna otti asian puheeksi, en ollut kyllä tippaakaan valmis edes keskustelemaan isäksi tulemisesta. Ajatuskin ehkäisyn pois jättämisestä ahdisti: “APUA! Siitähän voisi tulla esimerkiksi vauva,…
Olin aluksi avovaimoni blogia vastaan – miksi muutin mieleni?
Rehellisesti sanottuna, olin aluksi Sariannan blogia vastaan melko voimakkaasti. En kuitenkaan tuonut sitä ilmi, koska ajattelin, että jos Sarianna saa vauva-arjen keskellä kirjoittamisesta iloa ja kanavan purkaa rankkoja kokemuksiaan, niin mikä minä olen sitä häneltä pois ottamaan? Eletäänhän tässä kuitenkin jo vuotta 2018, jolloin julkiset blogit on luonnollinen tapa jakaa ajatuksia. Avovaimoni blogin ideana oli kirjoittaa…