Osa blogin ig-seuraajista tietääkin, mutta mulla kuoli läheinen huhtikuun alussa. Arvatenkin oon itkenyt silmät päästäni enemmän ja vähemmän koko huhtikuun ja se onkin saanut mut miettimään – voiko sanoa – tunnekasvatustani? En ees tiedä onko tää oikea sana, mutta tarkoitan tällä siis omaa esimerkkiäni lapselleni tunteiden näyttämisen ja käsittelyn kanssa. Haluanko siis ottaa lastani mukaani…
lapsen kehitys
Taaperoni tämän hetkiset “vaiheet”
Kaupallinen yhteistyö Raskauskeijun kanssa. Muistatteko, kun kirjoitin vauvani vaiheista? No, mikään ei näköjään ole yhtä pysyvää kuin se, että niitä h*lvetin vaiheita tulee ja menee jatkuvasti. Näitä yritetään painaa läpi tällä hetkellä: Herään öisin äitini REM-unen aikana -vaihe (alkaa äitii jo vähä väsyttää…) Haluan pukea ulkovaatteet päälleni ITSE -vaihe … ja siis varsikin ulkokengät… sisälle -vaihe…
Lapsen kuumekouristus & vauvarokko
Keskiviikkona olin tulossa Bulgariasta työmatkalta, kun Frankfurtin kentällä sain klo kymmenen maissa mieheltäni puhelun sairaalasta. Arvatenkin menin heti ihan paniikkiin, mutta onneksi en ollut reissussa yksin vaan kollegani oli tukenani. ❤️ Mieheni kertoi, että he olivat saapuneet sairaalaan noin klo 4-5 maissa edellisenä yönä ja jääneet paikalle testituloksien odottelun takia. Niissä ei ollut mitään ihmeellistä, joten…
Työssäkäyvän (äidin) ikävä lastaan kohtaan
Nyt, melkein kaksi kuukautta töihinpaluun jälkeen, huomaan minussakin näitä paljon puhuttuja ikävän piirteitä. Viime perjantaina en nähnyt tytärtäni koko päivänä ja lauantaina olin luvannut viedä hänet vanhemmilleni yökylään jo päivällä. Lauantaina en malttanut nukkua yhdeksää pidempään yön pikkutunneille valvomisesta huolimatta, koska halusin palavasti kaapata lapseni jo syliin. Jouduin myös lähettämään viestin äidilleni, että en malta tuoda…
Oma tahto on saapunut, joten valitse taistelusi
Yritin kääntää huomion muualle ja kieltää, mutta desibelien noustessa tein päätöksen: tämä taistelu ei nyt ole raivon arvoista. Pidettiin mammaporukan kanssa lapsillemme naamiaiset, jossa oli tarjolla vaikka minkälaista herkkua. Epähuomiossa tein sen anteeksiantamsttoman virheen, että laitoin lapseni nähden popcornin suuhun. Pieni taapero kiipesi (lähestulkoon ilman käsiä) syliini ja iski pienet sormensa leukaluihini kaivellakseen tuon mystisen…