Vei puoli vuotta, että minäkin aloin kaivata raskausmahaani

Mä en oo koskaan nauttinut raskaana olosta. Mulla ei oo sen kummempia fyysisiä kremppoja – tai siis verrattuna moniin muihin – mutta henkisesti mua ei vaan oo asennettu olemaan raskaana. En tunne oloani yhtään kotoisaksi. Voisi ehkä jopa sanoa, että välillä se maha, turvonneisuus, ylipäätään iso koko, outo vartalo ja kummallinen minä, joka katsoi peilistä, ahdisti.

Jotkut äidit on niin tosi söpöjä mahoineen. Joillekin se vaan sopii! Olkoot iso, pieni tai keskikokoinen maha. Mulle pötsi ei omasta mielestäni vaan sovi. Siksi synnytyksen alkaessa yksi ajatus oli, että nyt pääsen mahastakin eroon. Haha, enpä tiennyt, ettei se maha sillä samalla rysäyksellä lähde vaan se ottaa oikeasti pidemmän aikaa!

Nyt, kun keho alkaa olla normaaleissa mitoissa puntarin mukaan ja pötsikään ei ole enää vain taikinaläjä (nyt se on enemmänkin uunissa käynyt isompi limppu) olen alkanut kaivata mahaani. Mitä hittoa? Katon kuvia kaihoten ja mietin, että onhan se aika söpö? No jaa, heti kun mietin asiaa hetken pidemmälle, muistan kuitenkin edelleen sen minäkuvan kieroutuman ja söpöilyt unohtuu.

Sanoin miehelleni aika nopeasti synnytyksen jälkeen, että voisin synnyttää uudelleen, mutta raskaana en halua enää olla. Kyllä se pitää edelleen paikkaansa.

Nautitko sä raskaana olosta?

Kuvat: Jonna N. Photography