“Äiti, mä haluan laittaa mekon”, sanoi poikani ensimmäisenä herättyään. “Ai mekon?“, kysyin ja rehellisesti sanottuna toivoin, että hän korjaisi mekon paidaksi. “Niin, sen keltaisen”, hän totesi topakasti. Voi hitto, nyt se päivä on täällä! Poikani haluaa mekon päällensä ja tänään on päiväkotipäivä. Ei pojat käytä mekkoja? Mekko pojan päällä -ajatus näytti tuntuvan vain minusta oudolle…
Mielipide
Lapsen kiitollisuuden puute ärsyttää – Varsinkin jouluna
Meillä oli mukava joulu. Läheisiä, ruokaa, lahjoja ja ihana tunnelma. Lapset saivat lahjoja useammassa paikassa ja vaikka kaikki olivat todella mieluisia (kirjoitin vinkkilistan etukäteen ja annoin isovanhemmille), niitä oli silti liikaa. Paketteja jaettiin yhteensä neljässä eri paikassa ja silti 4-vuotiaani kysyi, saako niitä paikassa x ja y lisää? Se ärsytti toden teolla! Eikö hän osaa…
Pitääkö lasten siivota lelut, kun lähdetään kylästä?
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luin tämän artikkelin. Kyseiseen juttuun on haastateltu suomalaista mökkikansaa saadakseen selville, millaisia tuliaisia he ovat saaneet vierailtaan. Koko viikonlopusta yksi kahvipaketti, täyspalvelusta pussillinen kylpypalloja. Itellä heräsi vain kysymys: Pitääkö aina tuoda/viedä tuliaisia? Kuinkakohan monta ihmistä olen loukannut sillä, että olen ollut viemättä? Tämä ajatustyö vei aasinsiltojen kautta ajatukseni otsikon…
Pojan kanssa on vaikeampi olla sukupuolisensitiivinen
Muistan ihmetelleeni esikoistyttäreni aikana keskusteluja, joissa aiheena oli sukupuolisensitiivisyyden “haastavuus”. Erityisesti poikien äidit puhuivat tästä ja minä – tytön äitinä – en saanut ajatuksesta yhtään kiinni. Nyt pojan(kin) äitinä ymmärrän, mitä keskusteluissa meinattiin. Pojan kanssa sukupuolisensitiivisyys on vaikeampaa… tai ainakin siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kuuntele podcastini sukupuolisensitiivisyysaiheesta alta: Käräytin itseni värien sukupuolittamisesta sovittaessani pojalleni…
Eikö me oikeasti osata enää olla kunnioittavasti eri mieltä toistemme kanssa?
Nimitän henkisyydestäni ign puolella kertomista hörhökaapista ulostuloksi. Vois luulla, että toi nimitys olisi hetken mielijohde, mutta ei se ollut. Halusin käyttää hörhö-sanaa, koska se on sopivan lempeä eikä lainkaan hyökkäävä. Vähän niinkuin “avoimesti uskollaan massasta poikkeava” (ja ylpeä siitä!). Kaipasin myös tähän jotain huumoria. Jotain sellaista kaikua, jolla ymmärrettäisiin, että henkisyys ei muuta minua millään…
