Lapsen kiitollisuuden puute ärsyttää – Varsinkin jouluna

Meillä oli mukava joulu. Läheisiä, ruokaa, lahjoja ja ihana tunnelma. Lapset saivat lahjoja useammassa paikassa ja vaikka kaikki olivat todella mieluisia (kirjoitin vinkkilistan etukäteen ja annoin isovanhemmille), niitä oli silti liikaa. Paketteja jaettiin yhteensä neljässä eri paikassa ja silti 4-vuotiaani kysyi, saako niitä paikassa x ja y lisää? Se ärsytti toden teolla! Eikö hän osaa olla kiitollinen jo saamistaan?! Toiset eivät saa yhtäkään ja hänelle ei 15 pakettiakaan riitä?!

Me emme ostaneet kuin pari pakettia itse

Luonnollisesti isovanhemmat ja kummit haluavat ostaa jotain lahjaksi, joten olen päätynyt vinkkilistaan.

Esikoisemme ollessa vielä mahassa teimme päätöksen mieheni kanssa, että pidämme joulujen ja synttärien lahjamäärät järkevinä. Me emme itseasiassa ole ostaneet yhtäkään synttärilahjaa ja nyt joulunakin tyttäreni sai erään pr-lähetyksen tuotteita. Saatan joskus ostaa ihan perusarkipäivänä kirpparilta lelun, mutta juhlapäiviin emme itse ole lelujen hankintaa keskittäneet. Luonnollisesti isovanhemmat ja kummit haluavat ostaa jotain lahjaksi, joten olen päätynyt vinkkilistaan. Näin lahjat ovat varmasti mieluisia ja säästytään ehkä siltä “turhalta roinalta”. Määrä vaan ei ole pysynyt ihan hanskassa! Listani tarkoitus oli poimia sieltä se yksi ehdotus, jonka haluaa ostaa lapselle eikä se, että jokainen listalla lukeva on jouluna paketissa kuusen alla! 🙈

Vietämme joulua useammassa eri paikassa

Ensimmäiset paketit lapsemme saivat aattona kotona. Muistan itse, kuinka tuskaista oli odotella iltamyöhälle lahjojen avaamista, joten aamu on mielestäni hyvä aika repiä ensimmäinen auki. Kotoa menimme minun vanhemmille, jossa oli myös kummien lahjoja. Joulupäivänä vuorossa oli minun mumman koti ja sinnekin pukki oli unohtanut pari pakettia. Täältä matka jatkui vielä lasten toisen mummin luo, jossa olikin vielä neljäs satsi paketteja. Ei siis toisaalta ihme, että tyttäreni ehti “tottua” ajatukseen siitä, että tontut ovat unohtaneet lahjoja ympäri kylää. Silti minua häiritsi tosi kovaa, kun hän kyseli jo seuraavien lelujen perään.

Miten lahjojen määrää voi hillitä ja pitää tilanteen silti reiluna?

Mummilassa lapsieni serkut olivat myös paikalla ja he saivat puolet lahjoistaan siellä. Niitä oli luonnollisesti enemmän kuin minun lapsillani ja huomasin, että se pisti 4,5-vuotiaani silmään. Hän ei sanonut aluksi mitään, mutta huomasin, että hän laski. Lopulta hän totesi serkkunsa saaneen enemmän paketteja ja minä yritin selittää, että tyttäreni on itse saanut omiaan jo aiemmissa vierailupaikoissa. Oikeasti olisin halunnut huutaa, että OLISIT KIITOLLINEN EDES YHDESTÄ LAHJASTA – TOISET EI SAA SITÄKÄÄN! Mutta ei lapsi sitä ymmärrä. En minäkään olisi pienenä tuota tajunnut.

Koen olevani pattitilanteessa tämän asian kanssa. Onneksi seuraavaan jouluun on vielä vuosi. Ehkä silloin aloitan aiheesta ikätasoisesti puhumisen jo lokakuussa? Että jokainen lahja on vain plussaa? Tänä vuonna lahjoitin leluja ja vaatteita ympäri Vaasaa ja kerroin siitä lapsilleni. Tai yritin. Se ei mennyt niin kuin toivoin. Ei 4,5v ymmärtänyt sanomaani siitä, että voimme antaa omistamme, lainkaan.

Pitääkö minun rajata (vielä kerran) isovanhempien lahjat yhteen, “poistaa” kummien lahjat vai annanko homman vaan paisua? Entä jos rajaus onnistuisi, mitä lapseni ajattelevat kun saavat lahjoja vähemmän kuin serkut? Help!