Mainos @nextory
Uhmaikä alkaa virallisten lähteiden mukaan noin 2-vuotiaana ja päättyy 4-5-vuotiaana. Nätimpi sana tästä vaiheesta on kuulemma tahtoikä, mutta mä en näe eroa. Meillä pientä uhmaa oli havaittavissa jo kahden ikävuoden jälkeen. Nyt jälkeenpäin mietittynä, se oli aika söpöä. Ei se silloin tuntunut söpöltä, niinkuin ei tämäkään nyt, mutta vuoden päästä saatan olla jo eri mieltä. Tietteks mikä ei oo söpöä? Minä! Minä ja minun kärsivällisyyteni uhmaikäisen lapseni kanssa.
Eniten lapseni uhmaiässä ärsyttää minä
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että en osaa suhtautua lapseni uhmaan. Tai osaan, mutta vaihtelevasti. Oon oppinut tyttäreni kasvaessa, että oon vieläkin kärsimättömämpi kuin mitä kuvittelin. Rennon luonteen sijaan huomaan olevani aika takakireä nipottaja, joka ei läheskään aina muista antaa lapselle aikaa esimerkiksi tutustua ympäristöönsä. Tuntuu, että mulla on aina kiire jonnekin, vaikka oon vanhempainvapaalla. Minne mulla nyt oikeesti on niin kiire? Välillä en jaksa vastailla kaikkiin “Mikä & miksi”-kysymyksiin ja toisinaan esitän, että en edes kuule niitä. Haluaisin olla sellainen äiti, joka vastaa kysymyksiin aina rauhallisesti ja kattavasti, mutta en vain ole. En aina jaksa.
Positiivista tässä on se, että tiedän kehityskohteeni
Eräs keskustelu sattui osumaan silmiini juuri iltana, jolloin olin taas ärsyyntynyt itseeni ja tapaani käsitellä kolmevuotiastani. Tunnustin, että olen ihan perseestä ja että olisiko kellään mitään kirjaehdotuksia koskien aihetta. Mähän oon sellanen, että tieto ei lisää mun tuskaa. Ennen kuopukseni synnytystä selvitin kaiken faktan reitistä, joka vauvan pitää taaplata ennen syntymää ja se rauhoitti minua viime elokuussa. Nyt minua sattuu, koska vauva on asennossa x synnytyskanavani kohdassa y. Yksi kirjasuosituksista, jota sain, oli Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Pokelan Sisu, tahto, itsetunto – Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan. Minulla on meneillään kaupallinen yhteistyö Nextoryn kanssa, joten kurkkasin heti, löytyykö kirjaa sieltä. Löytyi!
Kirja muistutti perusasioista lapsen kasvatuksessa: turvallisuudentunteesta ja kannustamisesta
Onneksi e-kirjassakin oli ensimmäisillä sivuilla sisällysluettelo, niin löysin heti itselleni sopivat luvut.
Opin heti, että ympäristön ja koko maailmaan tutustumisen lisäksi kysymykset ovat huomionhakua. Meillä esikoiseni on tällä hetkellä jatkuvasti äidinkipeä ja hän seuraa minua kuin hai laivaa. Kirjan mukaan lapsi uskaltaa ottaa etäisyyttä oppiessaan, että hän pystyy säilyttämään minuun yhteyden vaikken olisikaan ihan vieressä. Okei, tämä tieto helpottaa mua. Kaikki tuntuu perustuvan lapsen turvallisuudentunteeseen. Lisäksi minun pitää keskittyä vielä lisää kannustamiseen. Sen sijaan, että nytkään korostaisin tuota lapseni tämän hetkistä äidinkipeyttä, voisin kehua niitä hetkiä, kun hän on leikkinyt itsekseen.
Mitä taktiikkaa minä kokeilen seuraavaksi omien tunteiden hallintaan uhmatilanteissa?
Kaikki me ollaan kuultu ne kuuluisat, “lapsi luottaa sinuun jos uskaltaa uhmata“-lauseet, mutta silti tuo otsikon sana hätä upposi minuun. Hänellä todella on hätä tunteittensa kanssa eikä se auta asiaa, että minä hermostun. Kirjassa oli paljon esimerkkejä, miten voisin yrittää käsitellä omaa suuttumustani. Mä otan testiin tällaisen eri aistihavaintoihin keskittymisen tunnemyrskyjen noustessa. Mikä tuo katon väri on, onko se harmaan valkoinen vai kellertävä? Miltä tää laattalattia tuntuu varpaiden alla? Mikä ruoka tässä pihassa tuoksuu, kun kannan potkivaa lastani kotiin? Oon just niin yksinkertainen, että tällaiset harhautukset saattais toimia muhun!
Tämän ja monta muuta kirjaa löydät Nextorysta, josta saat uutena asiakkaana 30 päivän kokeilujakson ilmatteeksi koodilla Sarianna. Kirjaudu siis osoitteeseen www.nextory.fi/kampanja tai rekisteröidy tämän linkin kautta.
Kolmevuotiaamme ruutuaika ja parhaat lastenohjelmat
Miksi Suomessa lapset ei saa olla lapsia… ainakaan julkisesti?
Kasvatinko yrityksestä huolimatta ennakkoluuloisen lapsen?
Ei mulla ole ja se ärsyttää itseäni ihan älyttömästi. 🙁 Mutta yritän ajatella niin, että myös minä kasvan tässä samalla koko ajan ja vanhempikin saa hermostua, jotta lapsi näkee, että se on normaali tunne. 🙂
Mutta täytyy pistää toi kirja lukulistalle!
Tuo on niin totta! ❤️
Kävin just ite MLL:n ABC-vanhemmuuskurssin, jossa houkuttimena oli lause “miten haluan että lapseni muistaa mut aikuisena?”
Neljä etäkurssikertaa (2h/kerta) pienellä porukalla just tälläsiin ongelmiin, oli ilmainen ja materiaalit tuli postissa lepyttelysuklaineen päivineen! Vahva suositus! ??
herranjestas, ehkä huikein vinkki ikinä!! tähän pitää tutustua!! kiitos <3