Päättäväinen, rakastava ja huolehtivainen. Näillä sanoilla mieheni kuvasi minua äitinä.
Piti kertoa ensiksi kaikista adjektiiveista erikseen, mutta kun Vauvan fb-sivulla vilisi otsikkoja imetyksestä, päätin kirjoittaa siitä. Kaikki kolme yllä mainittua luonteenpiirrettähän sopivat varsin hyvin siihen.
Muistelin hetki sitten Kipsun ensimmäisiä viittä viikkoa, kun osa tai kaikki maidot meni nenämahaletkun kautta mahaan kolmen tunnin välein. Joka kerta – ennen tai jälkeen – sen, kun lämmitin letkuun laitettavan maidon, pumppasin, imetin tai yritin imettää. Siis kolmen tai neljän tunnin välein riippuen siitä, kumpi oli lääkärin määräys. Yöt ja päivät. Tältä näytti kännykkäni herätyskello:
En ihan rehellisesti sanottuna enää muista tai ymmärrä, mistä sain virtaa tehdä tuota.
Uskon, että tietämättömyydestäni on ollut iso apu – en tiennyt helpommastakaan imetystaipaleesta.
Omat haasteensa imetystouhuun antoi arvaamattakin tyttäreni keskosuus. Hänhän oli kuin keitetty spagetti. Jokainen yritys vaati mieheni ja vähintään yhden hoitajan, jotka kaikki saivat vastuulleen yhden raajan kun itse yritin saada epätoivoisesti Kipsun päätä sopivaan asentoon. Jälkeenpäin mietittynä en ihmettele yhtään etten ymmärtänyt mistä puhutaan, kun somesta tai lehdistä luin vauvan hamunneen jo synnytyslaitoksella rinnalle. Meillä sellaiset liikkeet olivat valovuosien päässä.
Nenämahaletkun jälkeenkin imetys on ollut todella haastavaa. Imuteho oli ensimmäiset noin viisi kuukautta aika olematon, joten tissimeininkeihin meni tunteja ja taas tunteja. Mukana on ollut rintaraivareita, loputtomia tiheitä imuja, korvatulehdus ja tissilakkoja. Minusta oli täysin normaalia joka ikinen vauvan ruokailukerta tehdä jumppapallomaista liikettä ja/tai istua vessassa suihkun loristessa vieressä.
Olkoot lakon syy mikä tahansa, ne kaikki ovat olleet henkisesti todella raskaita minunlaiselle keskosmutsille, joka pelkää lapsen syömisen puolesta koko ajan. Tuleeko tisseistä maitoa, tuleeko sitä tarpeeksi, onko se tarpeeksi ravinteikasta? Kahdeksan kuukauden iän kohdalla olin jo varma, että imetys loppuu siihen. Niin paljon rinnalla käynti väheni. Minä tietenkin pahensin lakkoa tyrkyttämällä tissiä vielä enemmän. Jotenkin näistä kaikista selvittiin ja pian on vuosi imetystä täynnä. Se tuntuu aivan käsittämättömältä. Aluksi toivoin, että imetys edes onnistuisi. Sitten unelmoin kolmesta kuukaudesta, jonka jälkeen haaveilin puolesta vuodesta. Nyt tuntuu haikealle ajatella, että pian koen aikani tulleen lopetella sitä.
Vastaus otsikon kysymykseen on siis, että on. Keskosen imetys on mahdollista, mutta empiirisen tutkimukseni mukaan melko harvinaista. Väittäisin, että siihen tarvitaan muiden ominaisuuksien lisäksi iso annos myös onnea. Tiedän, että voit olla vaikka kuinka päättäväinen ja imetys ei silti onnistu, mutta en usko, että se onnistuu sitä ilmankaan.
Rakastava ja huolehtivainen olet, kun vain ruokit lastasi – oli tapa mikä hyvänsä.
Kajo says
Niin tutulta näyttää tuo pumppausherätysten rytmi, ei ollut helppoa… Kun kävimme imetysklinikalla niin sieltä kätilö sanoikin että hatun noston paikka kun on jaksanut pumppurumbaa niin kauan ja lähellä olinkin luovuttamista monesti, mutta lopulta se imetys lähti sujumaan haasteineen kaikkineen. Nyt takana 1v 1kk ja ainakin toistaiseksi jatketaan Kippanan halujen mukaan.
ShittySarianna says
Tuntuu jotenkin hullulta, että mä olen se ihminen, joka tuota rumbaa jaksoi. En kertakaikkiaan tiedä tai muista, mistä sain energian? Varmaan siitä syyllisyyden tunteesta, jota koin ennenaikaisesta synnytyksestä. Loppu hyvin silti 🙂
RvaJ says
“Rakastava ja huolehtivainen olet, kun vain ruokit lastasti – oli tapa mikä hyvänsä.”
Tuota asiaa ei voisi millään muotoa paremmin sanoa <3
Ihanaa, että sinun imetyksesi on kaikista mahdollisista mutkista huolimatta onnistunut noin hyvin 🙂 <3
RvaJ says
Ja olinhan mä tännekin jo käynyt kommentoimassa, kun laitoit etten oo pitkään aikaan käyny mitään laittamassa. Sä höpötät siis omias 😀
ShittySarianna says
MITÄ! Tuo on mennyt multa aivan ohi!! Ärsyttävää, kun näitä kommentteja menee välillä aivan hukkaan! 🙁 Mutta kiitän näin myöhässä kauniista kommentista <3