Olen palannut töihin. Vietin kuopuksemme kanssa kotona 1v11kk. Nyt, kun kotiäitiys on ohi, voin sanoa (okei, sanoin mä jo sen aikana), että mun maksimiaika kotiäitiyttä on 1,5 vuotta. Sen jälkeen minun läsnäoloni laatu lasten kanssa laskee kuin lehmän häntä ja yhteisestä ajasta tulee jollain tavoin jopa pakkopullaa.
Mitä kahteen kotiäitivuoteen mahtuu?
Kuopuksen kanssa kotona vietettyyn aikaan mahtui hänen viiden ensimmäisen kuukauden valvomiset, turhautuminen osaamattomuuteen liikkumisen kanssa, korona sekä ensimmäiset sanat, askeleet ja kiukut. Käytännössä ensimmäiset kuusi kuukautta meni siten, että ensiksi valvottiin yöt ja sitten vauvaa kannettiin sylissä päivät siihen asti, että hän oppi ryömimään. Liikkumaan lähdön jälkeen, meillä on asunut maailman helpoin vaapero ja nyt taapero. Hyvin syövä, iloinen, sosiaalinen, huumorintajuinen ja päättäväinen palleroinen, joka parhaansa mukaan ärsyttää siskoaan, mutta myös jakaa rakkauttaan halein ja viereen hakeutumisen muodossa.
Kotiäitiys alkoi olla tylsää, vaikka minulla on sivutyö
Vauvat on söpöjä, mutta aika tylsiä
Oon aina sanonut, että mun äitiys on parhaimmillaan vauvavuoden jälkeen. Vauvat on söpöjä, mutta aika tylsiä ja yhteinen kieli helpottaa noin 100%:sti elämää. Meillä kuopus alkoi puhua huomattavasti aiemmin kuin esikoinen ja yhteinen sävel löytyi jo tosi varhaisessa vaiheessa. Silti huomasin jälleen – samoin kuin esikoisen aikana -, että 1,5 vuoden jälkeen tylsistyn kotona. Minulla on oltava ”jotain muutakin kuin äitiys” ja uskon, että tämän sivutyöni ansiosta puolitoistavuotta meni suht helposti. Esikoisen kotiäitiyden aikana perustin blogin, kirjoitin tai olin haastateltavana useampaan Vauva-lehden juttuun ja kokeilin podcastin tekoa (Shitty is the new black). Tällä kertaa blogi laajeni kotisivujen muotoon, instagramini kasvoi, perustin osakeyhtiön sisällöntuottamiselleni (SNB Creations Oy), tein sovelluksen (Mitä tehtäis?-app, play storessa & appstoressa ) ja sille ig:n, aloitin uuden podcastin (äitispodi & sille ign) ihanan Sinin kanssa sekä kirjoitin e-kirjan (parhaillaan taittajalla, stay tuned!). Tästä kaikesta äitiyden vastapainosta huolimatta huomasin kaipaavani jo muita virikkeitä.
Toiset äidit on luotu kotiin, mutta toisille se muuttuu äkkiä pakkopullaksi
Olen yllättynyt, kuinka en ahdistunut kotona olosta jo aiemmin, vaikka kaikki kerhot ja tapahtumat olivat tauolla
Tylsistymiseen varmasti vaikutti korona. Olen yllättynyt, kuinka en ahdistunut kotona olosta jo aiemmin, vaikka kaikki kerhot ja tapahtumat olivat tauolla tai minun mieleeni liian vaikeasti osallistuttavissa. Kuopuksemme on todella sosiaalinen yksilö, mutta viihtyy hyvin myös itsekseen leikkien. Näin ollen päiväkoti olisi ollut hyvä vaihtoehto jo aiemmin, mutta toisaalta halusin ottaa kaiken irti erittäin todennäköisesti viimeisestä vanhempainvapaastani. Toiset äidit ja vanhemmat ovat kuin luotuja kotiin ja viihtyvät montakin vuotta siellä – minä vaan en taida lopulta kuitenkaan olla sellainen. Arvostan suuresti kotivanhempia, koska se on mielestäni ehdottomasti yksi raskaimpia – jos ei raskain – työ, joita tiedän.
Työt alkoi ja lapsille annetun ajan laatu parani heti
Nyt, kun olen palannut töihin, huomaan, että lapsille annetun ajan laatu parani heti. Iltapäivällä, kun lähden töistä, en malta odottaa, että näen lapseni. Kännykän ajankäyttötilastosta näkee suoraan, että iltaisin vietetyn ruutuajan määrä on vähentynyt huomattavasti ja nautin täysillä lasten kanssa olosta. Pidän työstäni todella paljon ja huomaan, että tämä jako sen ja vapaa-ajan välillä hyödyttää molempia osapuolia. Balanssi on tärkeää, mutta sen tarve vaihtelee vanhemman mukaan. Minä vain tarvitsen sen lisävirikkeen päivätöistäni aiemmin, kuin toiset vanhemmat.
Kotiäidin elämä pyörii ruuan ympärillä
Shitty is the new blackin vuosi 2019 – Top 10 postaukset!
Mulla loppui vanhempainvapaat ja alkoi kesäloma – Mikä kotiäitiydessä muuttui?
Minustakaan ei kyllä ole kotiäidiksi. Olisin ollut vuoden jälkeen jo ihan valmis palaamaan töihin, mutta kun olin jo etukäteen anonut pidemmät vapaat, niin meni vielä pari kuukautta pidempään. Hassua kyllä, ajattelin nuorempana, että jäisin mielelläni kotiäidiksi, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Nyt tiedän, että kaipaan muutakin sisältöä elämääni, aikuisten seuraa ja aivojeni käyttämistä. Koin ihan kuin sinä, että loppua kohti aika lapsen kanssa kotona oleminen oli vain pakkopullaa. Olen paljon parempi äiti, kun saan tehdä osan päivästä muuta. Silloin aika lapsen kanssa tuntuu paljon erityisemmältä. Ärsyttää, että sitäkin pitäisi jotenkin hävetä tai ettei niin saisi sanoa. Saavathan miehetkin viihtyä töissä ihan ilman mitään selityksiä. Veikkaanpa, että monella miehellä hajoaisi pää jo vielä paljon nopeammin, jos pitäisi olla 24/7 lapsen/lasten kanssa kotona. 😀
Meillä lapsi on onneksi alusta lähtien viihtynyt päiväkodissa tosi hyvin, joten ei ole tarvinnut miettiä, teinkö nyt jotenkin tosi itsekkäästi tässä. Me voimme molemmat paremmin näin.
PS. Olisi ihan mahtavaa, jos voisit kertoa vähän tunnesiteen syntymisestä toiseen lapseen. Se teksti, jossa kerroit vaikeuksista tunnesiteen kanssa esikoisen kohdalla, oli minulle tosi tärkeä. Meillä on toinen lapsi haaveissa ja toivon niin kovasti, että saan toisella kertaa aivan erilaisen kokemuksen.
Onpa lohduttavaa kuulla ❤️ ja siis en mä jaksa ketään maailman ihmistä katsoa joka päivä 12 tuntia! Ei lapsetkaan oo nähtävästi loputtomasti poikkeus! En jaksais kattella itteänikää noin paljoa, mutta ei oo vaihtoehdoja! 😀
Oi olipa hyvä idea! Pistän heti hautumaan ❤️ Kiitos vinkistä!