“Anteeksi, luulin poikaasi tytöksi” – Mitä sitte?

“Voi anteeksi, luulin poikaasi tytöksi!”.

Lause, jonka olen kuullut vuoden aikana jo toista kymmentä kertaa. Joka kerta se jaksaa hämmästyttää mua. Ei siksi, että “mun mielestä poikani on iha selkeesti poika!@€&#”, vaan siksi, että mitä sitten? Mitä sitte, vaikka luulit poikaani tytöksi tai tyttöäni pojaksi? Kyllä mä tiedän, mitä biologista sukupuolta ne on, vaikka sä et heti arvaiskaan! Ja itseasiassa – mitä sitten vaikka mäkään en tietäis? ?

Kuuntele alta muita ajatuksiani sukupuolisensitiivisyydestä podcastin muodossa:

“Joko pian viet poikaasi parturiin?”

Meidän Jäbällä on iha mieletön tukka. Tupee oli päässä jo syntyessään eikä se koskaan tippunut – jatkoi vaan kasvamistaan. Se on niin pitkä, että se on jo puolen vuoden iässä pitäny laittaa muodikkaalle manbunille ruokaillessa. Muuten puurot roikkui ruskeista hiussuortuvista pitkin naamaa. Hiukset on ihanat! Mä rakastan niitä! Omasta mielestäni hiukset korostavat poikani vekkulia persoonaa. Siksi vieroksun sitä, kun kysellään koska leikkaan ne. Tyttäreni yhtä pitkistä hiuksista ei koskaan kysytty vastaavaa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@sariannasitnb) jakama julkaisu Maalis 28, 2020 kello 12.29 PDT

Stereotypia hiusten pituuden liittymisestä sukupuoleen elää

Ei nyt tarvitse olla Einstein havaitakseen, että poikani hiukset “pitäisi” leikata stereotypisen ajattelun takia. Pojilla “kuuluu” olla lyhyt tukka ja tytöillä pitkä. Otsikon lausetta sanovat ovat olleet lähes poikkeuksetta hieman vanhempaa väkeä, ja tämä oletus heille sallittakoon. Uskon ja tiedän, että poikani luuleminen tytöksi, on heille huomattavasti “nolompaa” kuin minulle. Minusta lähtökohtaisesti kaikki alle yksivuotiaat näyttää sukupuolettomille ?

Lisään tahattomasti – ja tahallaan – sukupuolesta erehtymisen riskiä pukemalla lapsilleni kaikkia värejä

Täytyy myöntää, että itsekin lisään usein tarkoituksellisesti erehtymisen riskiä sillä, että puen lapsilleni päälle kaikkia sateenkaaren värejä. Yhdestä äitiyspakkauksen korallinvärisestä bodysta alkaa tulla jo vitsi: se on jo auttamatta liian pieni, mutta materiaali on niin ihanaa ja mielestäni korallinväri sopii pojalleni täydellisesti, että en malta luopua siitä! Se korostaa hänen pitkiä, ruskeita suortuviaan ? Pinkkiä en ole pukenut pojalleni, mutta se johtuu siitä, että meillä ei oikein ole sen värisiä vaatteita. Esikoistyttöäni puki mielestäni parhaiten vaaleansininen ja -punainen, kun taas kuopustani pukee tummansininen ja -punainen.

Sukupuolisensitiivisyys säästää rahaa

Meillä sukupuolisensitiivisyys vaatteiden ja lelujen osalta on säästänyt pitkän pennin jo nyt. Jo esikoisen aikaan kirpparilla pyöriessäni ostin hinta-laatu-suhteeltaan parhaimmat kengät, vaatteet, asusteet haalarit… – olkoot ne mitä väriä vaan! Sama periaate pätee edelleen. Myös lelulaatikoissa meillä on jo nyt tytön jäljiltä “poikien leluja”. Ollaan ostettu niitäkin sukupuolisensitiiviset lasit päässä, halvalla ja kirpparilta. Suoraan sanottuna nyt on hankala kuvitella esikoistyttäreni edes leikkimässä “hänen ikäiselle tytölle sopivilla” leluilla, kun hakeutuu hoidossakin isompien poikien tekemisiin mukaan ? kotona silti hoitaa nukkeaan ja Pipsa Possu-paita pitäisi olla päällä yötäpäivää.

Tätä kirjoittaessa havahduin omaan kehitettävään käytökseeni

Joudun nyt itseasiassa tätä kirjoittaessani katsoa itseäni pitkään peiliin. Mä ite oon kysynyt mieheltäni monesti, että koska hän leikkaa lettinsä. En mä kyllä keltään tyttökaverilta moisia kysy. Ehkä saan armoa hieman siinä, että hänellä ei ole aina ollut pitkä tukka vaan nyt jonkin sortin aivopierun saattelemana pitää lookistaan pitkällä hevosen harjalla. Enkä ole vastaavaa kysynyt koskaan veljeltäni tai ystäviltäni, joilla on pidempi letti. Joka tapauksessa, mitä se minulle kuuluu minkä pituiset hiukset kelläkin on?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@sariannasitnb) jakama julkaisu Elo 16, 2020 kello 4.31 PDT

Faktahan on se, että meidän perheen miehistä ei pitkä tukka tai pinkit vaatteet tee naista eikä kyllä siniset New York Rangers-lippiksetkään pelkästään tee heistä miehiä.

Mutta tämä alkaakin olla jo ihan oma aiheensa…