Jos pikameditaatiohetkeen ei löydy lapsiperhearjesta aikaa, laske rimaa

Tänäaamuna, kuten aika monena päivänä karanteeni-aikana, tarvitsin hetken aikaa puhallella. Taaperolla on uusia uhman vivahteita, vauva heräsi klo 5.00 ja mieski oli perseestä. Mutta eihän sitä meditaatiohetkeä aamuisin kovin helposti saa. Vessanoveakin tullaan hakkaamaan sillä sekunnilla, kun ovi menee kiinni.

Tänään silti päätin, että koko päivä ei mene perseelleen aamusta huolimatta. Siis siltikään, vaikka vauva ei nukahtanut aamupäiväunille ja jouduin kantaa yliväsynyttä rimpuilijaa sylissä samalla, kun heitin taaperoa kohti ulkovaatteita. Siinä ärsytyksissäni tirautin itkut ja esikoiseni kysyi hämmästyneenä, mikä äitiä vaivaa. Totesin minulla olevan paha mieli ja sillä sekunnilla taapero alkoi pukea itse.

Päästiin ovesta pihalle ja minä silmät punaisena muistin unohtaneeni syödä aamupalan. Ihan sama, nyt en mene enää sisälle. Laitan kuulokkeet korville ja äänikirjan pyörimään, kun lähdemme pitkälle vaunulenkille. Oon ihan koukussa tähän kirjaan (Helsingin pimeä puoli). Aurinko paistaa ja tuntuu, että vastaantulijat ovat poikkeuksellisen hymyilevällä tuulella. Se tarttuu. Mennään meille uuteen leikkipuistoon, katson innoissaan telineissä kiipeilevää touhukasta tyttöäni ja hengittelen Suomen raikasta ilmaa. Vauva herää 30 minuutin pikapäikkyjen jälkeen ja esikoinen flippaa täysin, kun lähdetään puistosta. Mutta onpa mahtavat nämä vaunut, kun saa molemmat köytettyä kiinni. Ostan taaperoni hiljaiseksi jäätelöllä, minkä haen matkalla kaupasta. Kotia kohti kävellessä muistan, että jääkaapissa ei ole mitään ruokaa valmiina…mutta onneksi pakkasesta löytyy pyöryköitä ja ranskalaisia. Ne saattavat upota jätskistä huolimatta.

Enhän mä välttämättä sitä meditaatiohetkeä aina tarvitse. Välillä on fiksua vain laskea rimaa ja keskittyä niihin asioihin ympärillä, mitkä ovat hyvin.

Psst! Kurkkaa Valeäidin huikeat vinkit, miten saada pieniä hetkiä omaa aikaa lapsiperhearjen pyörteissä ?