Saanko minä, tahattomasta lapsettomuudesta vuosia kärsinyt, turhautua uhmaikäiseeni?

Kolmevuotiaani uhma pahenee päivä päivältä

Sanonko vielä kerran, että meidän pian kolmevuotiaalla taaperolla on nollasta sataan kiihtynyt uhma. Joka ikistä pyyntöä pitää toistaa vähintään kymmenen kertaa, vastaus kaikkeen on vain periaatteesta “ei” ja aivopieruista jo kerroinkin. Niin! Ja mitä kiireempi paikkaan x, sitä hitaampi taapero on. Oon turhautunut lukuisia kertoja viimeisen kuukauden aikana. Päivittäin. Useasti. Niin monesti, että jo perusasenteenikin on jo turhan kireä.

Lapsettomuudesta kärsiessä haaveilin uhmaavastakin lapsesta

Sitten tulee lapsettomien lauantai ja palaan ajassa taaksepäin. Kuinka monta kertaa noiden kolmen lapsettomuudesta kärsityn vuoden aikana toivoin, että olisi lapsi jonka uhmasta kärsiä? Tai, että vauvani syliini kaipaava itku olisi se syy, jonka takia herään öisin? Lukemattomia kertoja, lukemattomia. Ja silti nyt, kun yllämainitut tilanteet ovat olleet läsnä viime aikoina, turhaudun jatkuvasti.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön SHITTY IS THE NEW BLACK (@sariannasitnb) jakama julkaisu Touko 6, 2020 kello 3.07 PDT

Lasta toivoessani lupasin liikoja universumille

Olen aiemminkin kertonut, kuinka halusin todistaa universumille, että olen/olemme lapsen arvoisia. Tein yön myöhäisinä tunteina lupauksia, joita minä – tai varmaan kukaan – en pysyisi pitämään. Lupaan, että jos raskaudun, en koskaan hermostu lapselleni. Lupaan, että jos raskaudun, en ikinä unohda, kuinka kovasti häntä/heitä toivoin.

Edes lapsettomuudesta kärsinyt ei osaa olla äitinä turhautumatta

Faktahan silti on se, että vaikka kuinka on päivittäin kiitollinen ja rakkautta täynnä, ei turhautumisilta voi välttyä. Ne kuuluvat vanhemmuuteen samoin kuin onnellisuus ja ilo. Sitä en ole unohtanut, kuinka kovasti heitä toivoin, vaikka olenkin saanut olla jo neljä vuotta raskaana ja äiti.

Lapsettomien lauantai on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä

Tänään on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä. Se oli sitä vuosia ennen lapsia, ja se on sitä edelleen. Lapsettoman identiteetti tuli jäädäkseen, vaikka minulle heitä on kaksi siunattu. Tämä päivä on myös lapsellisille tärkeä siksi, että varsinkin tänään on hyvä muistaa olla kiitollinen omista pienistä rakkaistaan. Onneksi olen oppinut, että voin olla kiitollinen heistä, vaikka välillä turhaudunkin.

Tänäkin päivänä on silti hyvä todeta, että lapset eivät ole itsestäänselvyys vaan etuoikeus.

Kaikki postaukseni tahattomasta lapsettomuudesta löydät täältä.