Jo aiemmin kirjoitin, kuinka tärkeää vertaistuki on äitiydessä. Se on korvaamatonta. Keskosäitinä on kuitenkin tiettyjä asioita, joissa kaipaa toista saman kokenutta ja kokevaa tueksi jakamaan ilot ja varsinkin ne pelot. Olen sanoinkuvaamattoman onnekas, että olen sellaisen löytänyt. Tällä kertaa vierailevana kirjoittajana on siis keskosäitikaimani, tärkein vertaistukeni ja lohduttajani. Tekstin tähtenä Kipinääkin pienempi kipinä ? Neiti Keskenmeno (Tää nimi ei oo mun…
keskonen
Keskosen(i) sormiruokailu – kuinka se onnistuu vai onnistuuko ollenkaan?
Kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa. Liityin jo raskaanaollessani facebookin simppeli sormiruokailu -ryhmään. Halusin tutustua enemmän aiheeseen, koska olin nähnyt muutaman läheiseni antavan vauvansa syödä itse (sormin tai välinein). No, suoraan sanottuna ryhmään liittyminen oli virhe. Siis siinä mielessä, että epäröivän äidin silmiin osui vähän väliä kertomuksia, kuinka jonkun lapsi oli valahtanut siniseksi ja äiti oli joutunut hakkaamaan lastaan…
Työvaatteena vaatimattomuus. Keskolan arkea hoitajan silmin.
Meidän perheen sairaala-ajasta tuntuu olevan valovuosia, vaikka siitä ei olekaan kuin reilu yhdeksän kuukautta. Usein sairaala-aikaa muistellaan hieman inhottavana, mutta meidän perheellä on hyvää sanottavaa huomattavasti enemmän. Tunsimme olomme turvalliseksi ja lämmöllä mietimme tuota aikaa. Suurin kiitos tästä kuuluu keskolan hoitajille, joista yhtä pääsin haastattelemaan <3 Miten päädyit vastasyntyneiden teho-osaston, tai mun suuhun paremmin sopivaan…
Lausahdukset, jotka menevät keskosäidin ihon alle
Kuten moni lukija varmasti tietääkin, meidän vauveli syntyi keskosena. Hän syntyi viikoilla 33+5 painaen reilu 1800 grammaa ja pituutta pikkupakkauksella oli 40cm ja risat. Jokainen lisägramma oli aluksi suuri juhlan aihe ja edelleen stressaan Kipsun painoa melko paljon. Se ja moni muu keskosuuteen liittyvä asia saa (törkeästi yleistäen) keskosäitien silmään elohiiren. Listasin alle muutamia lausahduksia,…
Kaikkea ei (tuleva) äitikään voi suunnitella etukäteen
Kun Kipsu muutti mahaani asumaan päätin, että olen rento mutsi. En ole se odottava äiti, joka ei syö mitään juustoja, koska ei ole varma mitkä on pastöroitu enkä ole se äiti, joka ravintolassa halkaisee pihvin keskeltä kahtia nähdäkseen, onko lihanpala varmasti läpikypsä. No, toisin kävi – olin juuri tuo äiti. Ajattelin, että perhana kun vuosien jälkeen…