Tänään meidän esikoisella jatkui koronaviruksen olemassa olosta huolimatta päiväkoti. Hän jatkaa kesäkuuhun saakka maanantaisin ja tiistaisin ja kesäkuun alusta alkaen näiden alkuviikon päivien lisäksi hän on hoidossa myös keskiviikkona puolipäivää. Minulla oli aamulla tosi ristiriitaiset fiilikset tuosta paluusta.
Esikoinen on “koronavapaalla” kaivannut päiväkotiin
Meidän typy on aina pitänyt tosi paljon päiväkodista. Vielä tämän reilun vuoden aikanakaan hänelle ei ole tullut tuota vastahakoista päiväkotiinlähtö-vaihetta, vaikka minua siitä kovasti varoiteltiin. Hän on toimelias lapsi, joka nauttii päiväkodin touhukkaista päivistä, lämpimistä aikuisista ja leikkivistä lapsista. Hän on tämän “koronavapaan” aikana selkeästi kaivannut hoitopaikkaansa ja se on ilmennyt mitä hämmentävimmin tavoin. Silti tänä aamuna hän totesi, että ei halua mennä päiväkotiin. Kertasimme kaverien ja hoitajien nimiä, leikkejä ja leluja ja lopulta hän lähtikin hyvillä mielin isin mukaan.
Mitkä olivat meidän perheen syyt palata takaisin “normaaliin arkeen”?
Minä jäin kuitenkin kotiin kyseenalaistamaan päätöstämme. Tiedän, että lapsemme on kaivannut jo päiväkotiin. Tiedän, että syksyllä hoitajat vaihtuvat, joten tyttärellemme olisi kiva päästä nauttimaan vielä heidän seurasta. Ryhmäpaine on tietyissä tilanteissa erittäin tarpeellista lapsellemme ja olisi kiva tarjota kahden keskeistä aikaa myös vauvalle. Hallitus on tehnyt asiantuntijoiden kanssa päätöksen avata päiväkodit ja koulut “kaikille” ja haluan luottaa sen olevan oikea tähän hetkeen. Näiden “oikeiden syiden” lisäksi on myös puhtaasti itsekäs syy: haluan nauttia itsekin hieman rauhallisemman tahdin vauva-ajasta.
Sivutyöt eivät onnistu kahden pienen lapsen pyöriessä jaloissa
Tämän kevään minun oli tarkoitus panostaa päiväkotipäivinä täysillä tähän sivutyöhöni Shittyyn, jotta voisin olla vauvan kanssa pidempään kotona. Nyt koronan vuoksi sivutöiden hoitaminen on vaatinut paljon ekstrajärjestelyjä ja velottanut yöunia. Ja siltikin podcast on edelleen tauolla! Tulipahan testattua ja todettua, että sivutyön hoitaminen kunnialla kahden lapsen pyöriessä jaloissa ei ole pitkällä aikavälillä minulle mahdollista.
Päätös päiväkotiin paluusta oli meidän perheelle oikea
Onneksi osasin kuunnella ja miettiä meidän perheen parasta ja tehdä sen perusteella päätöksen.
Isin ja typykän palatessa neljän jälkeen töistä ja päiväkodista, sain huokaista helpotuksesta. Lapsi juoksi innoissaan luokseni esittelemään päivän askarteluja ja kertomaan, ketä kaikkia kavereita ja hoitajia oli nähnyt! Olin jo aiemmin päivällä saanut viestin, että kaikki sujuu hyvin. Oli silti huojentavaa nähdä itse iloinen ja onnellinen kotiin saapuva lapsi. Onneksi osasin kuunnella ja miettiä meidän perheen parasta ja tehdä sen perusteella päätöksen. Päätöksen, jonka voin halutessani muuttaa koska vain.
Kolmevuotiaamme ruutuaika ja parhaat lastenohjelmat
Kun isi leikittää lapsia, äiti laittaa silmät kiinni ja ristii kätensä
Päiväkotiarki alkoi – Mikä uudessa arjessa jännittää?
Hei! Hienoa että “uskalsit” asiasta kirjoittaa.
Meillä kuopus(3.5v) jatkoi torstaista lähtien päiväkotia. Hän on niiiin kaipaillut päiväkotiin koronavapaalla.
Luotan hallituksen päätökseen ja näillä mennään. Halutessa voimme ottaa hänet pois hoidosta jos mieli muuttuu tmv.
Ihanaa kevättä teidän perheelle ?
Nimenomaan! Eihän tää oo mitenkään kiveen hakattu vaan koska tahansa voidaan ottaa lapset takas kotiin ?♀️
Kiitos paljon ❤️❤️
Meillä lapsi “jatkoi” viime viikosta alkaen täyspäiväisenä päiväkodissa, kun mun koulu on kevään osalta taputeltu ja siirryin tekemään 5-päiväistä työviikkoa. Meillä tosin ei virallisesti taukoa tullut missään vaiheessa, koska lapsi oli 2 päivää viikossa hoidossa rajoitusten aikaankin (itse tein töitä noina päivinä). Mutta olihan se meille iso muutos normaalista arjesta. Itsehän pystyn tekemään (ja teen nyt) etätyötä, mutta en silti ikinä pystyis työskennellä samaan aikaan, jos lapsi on kotona. Ja miehen työ on sellaista, että sitä ei etänä tehdä, joten päiväkoti on ainoa oikea ratkaisu myös meille. 🙂
Ymmärrän! Ja kyllä mua on niin käyny sääliksi just ne, jotka joutuu tehdä kotona töitä lapset jaloissa. Varsinki just sen ikäiset, jotka ei osaa ite tehdä vielä juurikaan mitään. Käyny sääliksi vanhempia ja lapsia!
Meillä lapsi ei palaa päiväkotiin vielä, koska olen itse vauvan kanssa kotona.
Ymmärrän hyvin tauon tarpeen, itsekin kaipaisin enemmän lepoa ja omaa aikaa, mutta kyllä minua aika paljon huolettaa tuo virustilanne.
Sitä hieman ihmettelenkin, että melko moni lapsensa päiväkotiin laittava tuntuu antavan aika vähän painoarvoa sille, että ei se korona ole vielä minnekään kadonnut, tautihuippu tuskin on vielä mennyt ja toinen ainakin edessä. Mitä ajattelet tästä itse? Ymmärrän kyllä, että Vaasassa voi olla hieman turvallisemmin mielin kuin täällä pk-seudulla. Täällähän on jo ollut 18 eri päiväkodissa koronaa sinäkin aikana kun paikalla oli vain 20% lapsista.
Emme itse kuulu riskiryhmään, mutta en silti tiedä, mitä tekisimme, jos molemmat vanhemmat olisivat viikkoja kuumeessa ja ketään ei saisi lastenhoitoavuksi, jos meillä olisi korona. Enkä uskaltaisi päiväkotilasta viedä tapaamaan riskiryhmään kuuluvia isovanhempia. Nyt kun lapsi ei palaa tarhaan, ei häntä tarvitse erottaa isovanhemmista mahdollisesti vuosiksi tai kauan tämä tilanne nyt tuleekaan kestämään.
Sen verran vielä tarkennan, että tämä kommentti ei koske pelkästään Sariannaa, vaan olen kuullut/lukenut aivan samat perustelut nyt monelta eri vanhemmalta. (Sariannalla on vielä vaakakupissa painamassa yritystoiminta. En pystyisi itsekään tekemään töitä tässä elämäntilanteessa joten ymmärrän päivähoidon tarpeen hyvin.)
Jotenkin vain ihmettelen sitä,
miten monella on samat aivan perustelut lapsen päiväkotiin laittamiselle kuin aiemminkin (kaverit, tekeminen, lapsi viihtyy, kotivanhemman jaksaminen, pikkusisaruksen hyvinvointi). Nämä ovat erittäin hyviä ja painavia syitä päivähoidolle normitilanteessa, mutta tuntuu että tämä pandemia on jätetty kokonaan pois laskuista punnitessa kokonaistilannetta. Ettekö te muut ollenkaan pelkää että lapsi toisi päiväkodista koko perheelle koronatartunnan?
Hyviä kommentteja ja oon monesta asiasta sun kanssa samaa mieltä. Ymmärrän hyvin sun päätöksen pitää lapsi kotona, tekisin todennäköisesti saman pääkaupunkiseudulla ja teen täälläkin, mikäli koronatilanne muuttuu tai hallitus sitä suosittelee.
Vaasassa on ollut 60 todettua tartuntaa, joista 54 on parantunut (vks:n mukaan).
Korona ei tuu katoamaan kuukausiin jos ei vuosiin, enkä oikeesti usko, että edes sittekää. En vaan usko, että jengi uskaltaa ottaa korona-rokotetta siinä määrin, että saatais edes laumasuojaa. Ymmärrykseni mukaan ei myöskään oo tarkoitus estää tartuntoja vaan hidastaa niitä?
Mä haluan luottaa hallitukseen ja heidän valitsemiin asiantuntijoihin ja kun sanotaan, että voi palata päiväkotiin/kouluun, noudatan tätä. Esimerkiksi Tanskassa “maan avaaminen” pikkuhiljaa on mennyt hyvin. Ei maailma vaan pysty pysähtymään “varmuuden vuoksi”.
Riskiryhmäläisiä ei nähdä näillä näkymin.
Ymmärrän! Ja Vaasassa on kyllä tosi eri tilanne tähän ruuhka-Suomeen verrattuna.
Ja tämä on tietysti todella vaikea kysymys mihin ei kellään ole ”oikeaa” vastausta.
Nyt mielestäni hallituksen strategia on epidemian estäminen Suomessa, mutta voin olla väärässäkin. Lisäksi eihän kukaan tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun rajat taas kokonaan avataan ja ihmiset alkavat enemmän matkustella.
Minä haluaisin kuitenkin uskoa, että viimeistään parin vuoden päästä on saavutettu joko toimiva rokote tai sairastamisen aikaansaama laumaimmuniteetti. Siihen asti tuskin pystyn minäkään pitämään lapsia kotona, mutta en myöskään tilanteeni niin salliessa halua ottaa ensimmäisten joukossa tartuntariskiä päiväkodista.
Olet oikeassa siinä, että yhteiskunta ei voi varmuuden vuoksi pysyä kiinni ikuisesti ja hallitus tämän kanssa painiskelee onneksi meidän puolesta. Kulmuni taisi jossain kohtaa todeta että Suomen talous ei kestä yli kolmen kuukauden lockdownia. Ihmisten täyyy päästö töihin ja työssäkäyvien vanhempien lasten hoitoon, mutta se että kaltaiseni kotiäidit pitävät esikoisetkin kotona ei vaikuta yhreiskunnan pyörimiseen mitenkään :). Tässä tilanteessa se päiväkoti on enemmän mukavuustekijä kuin välttämättömyys.